Lets be broken together

Ajatukset

Nikin nk. Time skip
Vedin farkut ylös ja laitoin vyön kiinni. Katsoin itseäni vessan peilistä ja kaulani oli täynnä fritsuja, sekä siellä oli uudet käden jäljet. Huokaisin ärtyneenä. Tunsin Adamin kädet lantiollani ja hän veti minut kiinni itseensä. Hänen ote oli tiukka joten se varmaan jättäisi jäljet.

"Oltais ehitty menee viel toisel kierroksel." Hän sanoi korvaani ja alkoi suudella kaulaani. "Mä en jaksa." Sanoin ja työnsin hänet kauemmas itsestäni, jonka seurauksena hän tönäisi minut seinää päin, painaen käteni kovakouraisesti seinää vasten. "Eiks huumeet kelpaa enää?" Hän kysyi. Yritin päästä pois hänen otteesta, mutta hän tiukensi sitä. "päästä irti, jätät viel mustelmii." Sanoin. "Mä kysyin jotain." Hän sanoi. "No vittu kelpaa, en vaa nyt oo sil tuulel et jaksaisin panna uudestaa." Sanoin. "Aina ennen on kyl kelvannu. Mikä nyt o?" Hän kysyi. "Eiks ihmine saa olla väsyny enää?" "Et oo ottanu mitää tänää?" "Viimeks keskel yöt. Ni jos sul oli antaaki mul jotai ni anna...en pannu sua turhaan." Sanoin.

Adam naurahti. Hän päästi irti ranteistani ja antoi sitten minikrippipussin missä oli huumeita. Otin sieltä kolmanna söin ne.Laitoin minikrippipussin taskuuni "Saat lisää jos tuut tänää mun luo." Hän sanoi. "Just. Saat lopettaa sit sen vitun lyömisen, ne mustelmat ei oo kauhee mukavii." Sanoin. "Anteeks nyt vaa, mut nii kaua ku mul o tää mustelma naamas, ni sullaki on mustelmii." Hän sanoi.

"Mä en sua lyöny." Sanoin. "Et ni, mut Eetu. Mist tuliki mielee...sano sil et pysyy eros meiä asioist, ne ei kuulu sille." Adam sanoi. "No vittuu sä sit mul kostat, mee hakkaa Eetu." Sanoin. "Se tuntuu sust hyvält jokatapaukses." Hän sanoi. "Pff onha se joskus ihan kivaa, mut sä lyöt tosissas, haluut satuttaa mua...koska se tuo sul jotain sairast mielihyvää." Sanoin ja lähdin sitten vessasta.

Huomasin Jimin istumassa sohvalla, joten kävelin hänen luokse. "Kiitti ku sain tulla teiä ryhmää tunnil." Sanoin pojalle. Hän säikähti hiukan, josta minä aloin nauramaan. "Sori, ei ollu tarkotus pelästyttä." Sanoin ja istuin hänen viereen. "Ei mitää..." Jimi sanoi. "Mihi se su kaveri hävis?" Kysyin. "Meni hakee ruokaa kaupast." Hän vastasi. Nyökkäsin. "Kui et menny mukaa?" Kysyin. "Ei mul ollu nälkä." Hän sanoi. "Selvä." Sanoin. En minäkään välillä syönyt pariin päivään, sillä vedin huumeita ja alkoholia, jolloin minulla lähti ruokahalu.

"Onks sul kaikki hyvi? Oot käyttäytyny oudosti." Jimi sanoi. "Kaikki o hyvi." Sanoin. "Oot ottanu päihteit, etkö?" Hän kysyi ja minä nyökkäsin. Poika käänsi katseensa minuun ja jäi tuijottamaan kaulaani hetkeksi, jonka jälkeen hän käänsi katseensa pois. "Mun pitäis lähtee tunnil...ja sunki kannattais." Jimi sanoi hiljaa, nousi ylös sohvalta ja lähti. Hitto. Ajattelin.

Jimin nk. Time skip
Pyörittelin kynää kädessäni. En saanut fritsuja Nikin kaulalla pois päästäni, enkä tiedä miksi. Emme seurustelleet Nikin kanssa, hädintuskin olemme edes kavereita, joten miksi olen vihainen.

Halusin puhua Nikille, halusin kertoa hänelle miltä minusta tuntui, mutta en kehtaa. Ei hän voi tuntea samoin, enkä minä pysty myöntämään tuntevani jotain häntä kohtaan. Helkutti. Ajattelin. Yritin unohtaa ajatukseni Nikistä ja keskittyä tuntiin.
———————
Sanoja: 483