Joonas
"Mitä se sano?" Niko kysyi palattuani tyhjin käsin Joelin kämpiltä takaisin studiolle. Tai pikemminkin Joelin kämpän oven takaa. En tuonut mukanani Joelia, enkä edes kahta vaivaista sanaa tuolta. Minusta tulisi surkea joulupukki...
"Ei mitään. Juttelin oven kanssa", huokaisin syvään päästyäni peremmälle studioon. Pettyneistä ilmeistä päätellen he taisivat tosiaan odottaa tyhjää parempaa.
"Mikähän sille tuli?" Aleksi kysyi hölmön näköisenä sohvan toiselta reunalta. Sen ja Nikon vika tämä koko tilanne oikeastaan oli.
"Sä et ollut kovin hienotunteinen sitä kohtaan", töksäytin suoraan. Kai minä itsekkin olisin voinut valita ilmeeni, eleeni ja sanani hiukan tarkemmin...
Aleksi kohautti hartioitaan selvästi syyllisen näköisenä ja katseli vuoron perään jokaista läsnäolijaa kuin ratkaisua etsien. Tässä ei tainut auttaa kuin odottaa, että Joel olisi valmis puhumaan.
"Mä käyn myöhemmin vielä yrittämässä", huokaisin rikkoen syvän hiljaisuuden lukuunottmatta Tommin rumpukapuloita, joilla tuo oli alkanut takoa rytmiä sohvaa vasten. Kai minä yritin elätellä jonkinlaisia toiveikkaita ajatuksia muissa. Tai itsessäni.
Mieleni teki avautua muille paremmin siitä, mitä olin kuullut ja nähnyt Joelin suunnalta, mutta päätin liimata suuni kiinni. Minä olin selvästi parhaiten perillä Joelin tilanteesta, enkä halunnut katkaista luottamusta tässä kohtaa. Juoruista ei selvästi seurannut mitään hyvää.
"Onkohan se vihanen?" Niko kysyi itsestäänselvän kysymyksen. Nuo olivat Aleksin kanssa painostaneet tuota koko saatanan ajan, mitä tuo täällä ehti viettää. Mä ainakin olisin vihanen.
Katseeni ilmeisesti oli Nikolle riittävä vastaus tuon painaessa katseensa jälleen lattiaan. En minäkään tässä kyllä mikään synnitön ollut. Minä olin laittanut huhut alunperin liikkeelle. Huhut, jotka eivät edes pitäneet millään tasolla paikkaansa. En kuitenkaan ollut tässä kohtaa paikkaamassa mitään. Joel kertoisi itse kaiken, minkä koki tarpeelliseksi kertoa.
"Eikö me kaikki voitais käydä sen luona?" Tommi heitti ehdotuksen ahdistavaksi käyvään hiljaisuuteen. Ei tässä kuitenkaan hautajaisia oltu järkkäämässä...
"Mä en usko, että se on hyvä idea. Annetaan mielummin pölyn laskeutua", kerroin rehellisen mielipiteeni saaden osakseni hyväksyviä nyökyttelyitä. Joel oli ollut niin räjähdyspisteessä, että tässä kohtaa sen oven taakse rynniminen koko porukalla vain pahentaisi asioita. Eihän se halunnut sinne edes minua.
Joelilla todella oli joku hätänä. Ei se ikinä jättänyt ovea mulle avaamatta. Toivoin sydämeni pohjasta, ettei se ovi ollut sulkeutunut välillämme lopullisesti.
***
Sanoja: 340
Spoiler alert: julkasen huomenna ekan osan mun oneshotti-kirjaan🫣
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Breath and you are dead || Blind Channel
Фанфик"En mä halua vuodattaa omaa vertani. Mä haluan nähdä, kun sä vuodat kuiviin" Tw: tämä kirja tulee olemaan erittäin deep shit eli harkitsisin kahdesti, haluatko lukea. En suosittele perheen pienimmille, enkä välttämättä isommillekkaan, jos yhtään sil...
