Lets be broken together

Lego Batman

Nikin nk. 3vk myöhemmin
"Lopeta! En jaksa enää!" Huusin Adamille. Mies katsoi minua hämmentyneenä. "Mitä?" Hän kysyi. Nousin pois sängystä ja aloin pukemaan. "Teit sen taas! Et lopettanu vaiks pyysin!" Huusin. Adam naurahti. "Rakas...me ollaa käyty tää keskustelu tuhat kertaa, etkä sä vieläkää ymmärrä et mä en lopeta vaiks sä haluisit. Sä saat multa mitä sä haluut ja mä saan vastineeks sitä mitä mä haluun." Hän sanoi.

"Oot sairas!" Huusin. "Mitä sä aiot tehä nyt? Mennä Eetun luo ja panna sitä?" Hän kysyi. "Kyl mä niit huumeit muualtaki saan." Sanoin ja lähdin. Päästyäni ulos, aloin kävelemään kotiin.

Time skip
Potkin kengät pois jaloistani ja kävelin huoneeseeni. Laitoin oven kiinni, yhdistin puhelimen kaijuttimeen ja laitoin musiikkia, jonka jälkeen menin makaamaan sänkyyni ja aloin selaamaan puhelinta. Olis pitäny kuunnella Eetuu ja Oliveril. Ajattelin. Miks mun pitää olla näin tyhmä. Mietin.

Huoneeni ovi avautui ja Noora käveli huoneeseeni. "Haluuks sä jotai?" Kysyin. "Pelataan jotain, mul o tylsää." Tyttö sanoi. Nousin istumaan. "No mitä sä haluut pelaa? Jotai lautapelii vai pleikkari pelii?" Kysyin. "Haluun pelaa lego batmanii." Hän sanoi. Naurahdin vähän. "Pelataa vaa." Sanoin. Hain kaksi ohjainta ja menin sitten takaisin sänkyyn istumaan. Annoin toisen ohjaimen siskolleni, laitoin telkkarin päälle ja sitten playstationin päälle.

Jonkun ajan päästä
Olimme pelanneet jo pari kenttää läpi. Huomasin sivusilmällä kun Noora haukotteli. Hymähdin. "Väsyttääks?" Kysyin. "Ei." Tyttö sanoi. "Kello o aika paljo, sun nukkumaa meno aika meni jo." Sanoin. "En oo vä-." Hänen lause keskeytyi haukotuksen takia. "Väsyny." Hän jatkoi. "Selvä selvä." Sanoin nauraen.

Olimme hetken hiljaisuudessa, kunnes Noora rikkoi sen. "Miks sul o noin paljo mustelmii?" Tyttö kysyi. "Mul tuli tappelu..." Sanoin. "Sun poikaystävän kaa?" Hän kysyi. Pudistin päätäni. "Ei mul oo, yhen erityisen kaverin kaa vaa." Sanoin ja tyttö nyökkäsi.

Huoneeni ovi avautui ja äiti tuli huoneeseen. "Noora sun pitäis olla jo nukkumas." Hän sanoi. "Ei mua väsytä." Noora sanoi. Huomasin äidin katsovan minua ilmeellä, että hän halusi puhua minulle. Tallensin pelin ja sammutin konsolin. "Noora me voidaa jatkaa tätä pelii huome, mee vaa nukkuu." Sanoin. Tyttö ei sanonut mitään, vaan lähti. Äiti sulki huoneeni oven.

Nainen istui sänkyni reunalle, jolloin minä käänsin pääni pois päin hänestä. "Niki." Hän sanoi. "Anna olla." Sanoin hiljaa. Äiti siirsi hupparini kaulusta ja huokaisi surullisen kuuloisena. "Kuka? Kuka tekee sul näi?" Hän kysyi. "Ei sil oo välii." Sanoin. "Niki, ei me voida auttaa sua jos sä et puhu meille. Kuka? Kerro vaa." "En oo pyytäny apuu." Sanoin. "Ei sun oo tarvinnu, kyl me nähää millo sul o vaikeeta ja täl hetkel sul on tosi vaikeeta ja tarviit tukee, joten." "Kukaan ei tee tätä mul ilman mun suostumust." "Sä oot antanu kaikkeen toho luvan?" "Nii..." Sanoin hiljaa. Ei äiti tietenkään uskonut minua, enkä minäkään uskoisi itseäni jos olisin äitini.

"Saatko sä siltä jotain vastineeks?" Äiti kysyi. En vastannut, sillä en halunnut että äitini on vihainen. "En suutu, haluun vaa auttaa sua." "Saan silt päihteit." "Niki.." "Oon pahoillani." Sanoin hiljaa. Äiti halasi minua. Halasin takaisin. "Rakastetaan sua ja voit kertoo meil mitä vaan, muista se." Hän sanoi. Hymähdin vain. Äiti erkaantui halista ja lähti sitten huoneestani.

Julian nk.
Suljin Nikin huoneen oven ja kävelin sitten minun ja vaimoni makuuhuoneeseen. Istuin sängyn reunalle ja aloin itkemään, sillä minua sattui Nikin puolesta. "Hei mikä o?" Kuulin Klaaran kysyvän. "Nikil o vaikeeta ja mä en tiiä miten mä voin auttaa sitä." Sanoin. Nainen istui viereeni ja veti minut kiinni itseensä. Painoin pääni hänen olkapäähän. "Kaikki järjestyy kyl." Hän sanoi. Nyökkäsin vain.

Jimin nk.
Pyörin sängyssäni, sillä en saanut unta. Ajatukseni Nikistä eivät jättäneet minua rauhaan tai no lähinnä ajatus siitä että hän oli varattu, eikä minulla olisi mahdollisuutta hänen kanssa.

Nousin ylös sängystä, otin askartelupuukon työpöytäni laatikosta ja istuin sängylle. Pitelin sitä kädessäni ja tuijotin. Hetken päästä nostin hihani ylös ja viilsin pari syvää haavaa käteeni, jolloin jotkin vanhoista arvista aukesi. Katsoin kun veri valui haavoistani lattialle.

Laitoin askartelupuukon pöydälle ja menin makaamaan sänkyyn. Annoin veren valua patjalleni, ei minua kiinnostanut enää näkisikö joku ne.
——————
Sanoja: 651