Blind Channel Oneshot

3. (Aleksi x Olli) ~ Summer camp ~ 3/3

-------
Olli:

Lähdimme kävelemään kohti bussia Aleksin kansaa. Kesä on melkein ohi ja leiri loppui. Matka alkaisi kohti kotia. Aleksi oli kertonut missä asuu ja yllätyin, että hän asuu aivan lähellä.

Menimme istumaan vierekkäin bussin takaosaan. Harmi niille kikattaville tytöille, jotka joutuivat etuosaan. Kannattaisi olla ensimmäisenä menossa bussiin eikä jäädä meikkailemaan.

Katsoin Aleksiin päin ja tämä katsoi ulos bussin ikkunasta. Otin hänen kädestä kiinni ja silloin hän käänsi päänsä minuun päin. Hän katsoi vähän aikaa käsiämme ja sitten minua. Irrotin käteni hänen omaataan peloissani. Ei olisi pitänyt tehdä tuota!..

Hämmennyksekseni Aleksi kuitenkin otti kädestäni kiinni ja puristi sitä. Katsoimme toisiamme. Minä häämentyneenä, Aleksi hymyillen. Onko meidän välillä jotakin? En ainakaan itse keksi sitä.

"Olli, mä en tiedä mitä mieltä sä oot, mutta mä haluan ainaki yrittää", Aleksi sanoi. Hän katsoi minua edelleen hymyillen. En tiedä mitä ajatella tästä tai mitä pitäisi vastata. En ole koskaan kuvitellut itseäni seurustelevan pojan kanssa. En edes tiennyt olevani homo, mutta olenko sittenkin. "Olli", Aleksi sanoi, jolloin poistuin omasta maailmastani takaisin todelliseen. "Niin?" kysyin. Aleksi sanoi minua huolestuneena. "E-etkö sä halua yrittää? Oliko tää virhe?" Aleksi vuohotti. "Ei ei ei. Ei ollut. Mä vaan. Mä.. Mä.. En oo koskaan seurustellut.. Pojan kanssa", sanoin. Aleksin huolestunut ilme muuttui myötätuntoisesti ja hän sanoi: "Okei, eli haluutko yrittää?" Nyökkäsin. Aleksi hymyili ja puristin hänen kättään tiukemmin.

Bussi pysähtyi meidän pysäkille ja nousimme ulos siitä. Otimme tavaramme ja lähdimme kävelemään -luulisin ainakin- vahingossa samaan suuntaan. Katsoin Aleksia, joka käveli takanani ja hymyili. Pysähdyin ja hän oli törmätä minuun.

"Miks sä pysähdyit?" hän kysyi. Käännyin katsomaan häntä. "Mitä sä hymyilet siinä?" kysyin. Aleksi vain hymyili ja oli lähdössä ohitseni, mutta otin hänestä kiinni. "Äläpä kuule karkaa", sanoin ja otin Aleksin käsieni väliin. Painoin hänen kylkiään kasaan -okei no en todellakaan siten, että ne murtuisivat- mutta tajuatte kyllä.

"Aleksi, mihin sä oot matkalla. Mä tiedän, ettet sä asu täällä päin", kysyin. Aleksi hymyili. "Eeehkä aattelin tulla sun luo", hän vastasi ja luikerteli käsieni välistä. "Ala tulla paitsi, jos että meen asumaan sinne yksin!" Aleksi huusi ja lähti juoksemaan. Lähdin hänen peräänsä.

Pysähdyimme kotini eteen ja katsoimme toisiamme. Tai minä katsoin Aleksia. Hän katsoi eteenpäin. Miten hän osasi tänne?

"Miten sä tänne osasit?" kysyin. Aleksi katsoi minua hämmentyneenä, mutta silti hymyillen? En oikein tajua tuota ilmettä. "Sähän kerroit sen. Okei mennäänkö jo sisälle?" hän kysyi. Nyökkäsin ja lähdimme sisälle taloon. Vanhempani eivät olleet siellä ja hyvä niin. En halua, että he näkevät minua jonkun kanssa.

Olen kertonut heille, etten halua ystäviä ja aluksi he yrittivät takia päähäni järkeä, että hankkisin mutta lopulta he lopettivat sen kun en tehnyt asialle mitään. Jos he nyt näkevät jonkun kanssani meille, he kertovat siitä koko suvulle ja luulevat, että se oli vain vaihe, etten halunnut ystäviä. Mutta kun se ei ole vaihe! Ei ole!

"Mitä voi tehdä?" Aleksi kysyi. Mmm. En ole hyvä näissä. En ole koskaan tehnyt mitään kavereiden kanssa. Paitsi niiden ketkä minulla on. Se on eri asia. "Ööh oisko vaikka mun huomeeseen", ehdotin ja se sopi hänelle.

Lähdimme huoneeseeni ja menin istumaan sängylleni. Pyysin Aleksia myös istumaan siihem, jos hän haluaisi istua. Aleksi oli aika iloinen täällä.

"Olli, sä et varmaan tiennyt tästä, mutta mulla ei oikeestaan oo muita kavereita ku sä. Ei oo koskaan ollut. Kaikki on aina karttanut mua, koska oon... Oon.. " Aleksi yritti sanoa. "Niin mikä?" kysyin. "Homo", Aleksi vastasi pienesti eikä edes katsonut minua.

Laskin käteni hänen olkapäälleen. Silloin Aleksi kääntyi katsomaan minua. "Mäkin oln homo", sanoin. Aleksi alkoi hymyillä. Ehkä voisin vaikka esitellä hänet muille jätkille ja kysyä jos hän voisi liittyä meidän jengiin. En kuitenkaan aio tehdä sitä ihan heti. Odotan. Ja kauankin odotan!

-------
•S:597 •