Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 42- Lumihirviö

Johannes

"Pitäiskö muiden niinku olla jo täällä" Anton kysyi. "Emmä tiiä" vastasin. "Moro tyyppit" kuulimme Lennin äänen takaamme. Käänyimme ympäri ja huomasimme myös Viljamin. "Moi" sanoin. "Olittekste ekat" Viljami kysyi.

"Joo paitsi jos ne yhet on kuollu johonki pusikkoon" Anton vastasi. "Hyvin mahollista" Lenni totesi. "Mennäänkö laskemaa vai seisotaanko tässä" kysyin. "Laskemaa sen takii me täällä ollaa vai" Lenni sanoi ja lähti pulkkansa kanssa kohti mäkeä.

"Me voitais mennä niitä kolmea piiloo ja säikäyttää ne ku ne tulee" Viljami ehdotti virnistäen tyhmästi. "Miks ei" Lenni komppasi. "Ton lumikasan taakse olisko" Anton ehdotti ihan mukana suunnitelmassa.

"Ootekste ihan varmoja" yritin sanoa mutta he olivat jo menossa. Seurasin heitä lumikasan taakse missä oli pari peintä puun alkua ja hyvä näköyhteys mäen alle. "Me nähään täältä hyvin ku ne tulee mut en usko et ne näkee meijät täältä" Viljami sanoi tyytyväisenä.

Muut makasivat kastellen vaatteensa mutta itse istuin Antonin vieressä jalkojeni päällä. "Näkyykö ketään" Anton kysyi sillä meillä oli huonompi näkyvyys kuin kaksikolla. "Ei, mikä vittu niillä kestää" Lenni mietti ääneen.

"Ne on vaa hitaita" totesin. Tunsin käden reidelläni ja käänsin katseeni Antoniin. Katsoin häntä ja sitten kättä. Olkoon siinä kunhan se ei liiku. "Hei ne saattaa olla tulossa tuolla kaukana" Lenni kuiskais. "Niillä menee kyllä ainakin 5 minuuttia kävellä tossa hangessa" Viljami totesi hiljaa.

Yritin itsekkin nähdä jotain, mutta erään käsi piti minut paikallaa. "Pidät sen kätes paikalla" kuiskasin Antonin korvaan jonka jälkeen nousin istumaan suoraan. Anton vai hymähti itselleen ja teki juuri päin vastoin.

Kolmikko voisi kävellä vähän nopeammin ja pelastaa minut tältä yhdeltä kiimaiselta lumihirviöltä. Siirsin Antonin kättä aina lähemmäs polveani kun hän sitä liikutti. "Yritä nyt pitää se kätes kurissa hetki" sanoin taas kuiskaten Antonille.

Ilmeisesti kolmikko oli päässyt jo ylös, koska pahaenteiseltä näyttävä kaksikkomme oli hiipimässä heidän taakseen. Jäimme Antonin kanssa odottamaan, koska olisimme kuitenkin tunaroineet. Emmekä halunneet lumipesua Lauralta ja Alinalta.

"Pöö" Viljami ja Lenni huusi yhtä aikaan ja sen jälkeen kuuluikin kiroilua ja kiljumista. Naroimme Antonin kanssa ja nousimme. Aijoin kyllä vielä kostaa Antonille hänen liikkeensä viimeisen kymmenen minuutin ajalta.

Anton auttoi minut ylös. Hymyilin hänelle ja kävelin hänen ohitse vetäen käteni hennosti hänen housujen narujen kohdalta. Vilkaisin Antonia ja hänen punaisia kasvoja nopeasti ennen kuin menin muiden luo. Ottakoon siitä perkele.

katsoin lumi hankeen mihin Viljami ja Lenni oli jo haudattu. "Annoitte sitte kunnon lumipesun noille kahelle" sanoin nauraen. "Joo, mis muuten Anton" Alina kysyi. "Yrittää nousta tuolta lumihangesta" sanoin viattomasti. "Aletaako laskemaa ku sen takii täällä ollaa" Laura kysyi.

sanat 416