Uusi tapa rakastaa (Valmis✅️)

Luku 53- Viimeistä kertaa

Johannes

"Mitä se sano" Anton kysyi.

"Mulle löydettiin sijaiskoti" hihkuin.

"Omg jes" Anton sanoi hymyillen.

Anton, pari päivää myöhemmin

Ulkona oli jo pimeä kun kävelin koti ovestani sisälle. Jätin takin naulakkoon ja potkin kengät eteisen nurkkaan. Menin pidemmälle sisälle ja huomasi vanhempani istumassa pöydän ääressä teekupit nenän edessä.

"Anton" äitini kutsui.

"No" kysyin ja menin pöydän luokse seisomaan.

"Huomasimme äitisi kanssa että kokeista ei ollut tullut hirveän hyviä numeroita, luitko sinä yhtään" isäni kysyi.

"Kyllä mä yritin lukea" sanoin hieman hämmentyneenä sillä vanhempani eivät yleensä huomauttaneet tälläisistä asioista.

"Vietätköhän sinä liikaa aikaa sen Johanneksen kanssa, et ole melkein koskaan yksin" äitini huomautti.

"Johanneksen kanssa on kiva hengata" puolustauduin.

"Uskomme kyllä mutta se haittaa selvästi koulumenestystä" isäni sanoi vakavana.

"Ne on vaan arvosanoja" sanoin jo hieman turhautuneena.

"Niin mutta niillä on väliä tulevaisuutesi kannalta" äitini huokaisi.

"Mulla on vielä tää ja kolmonen aikaa parantaa pari hassua arvosanaa" muistutin.

"Tiedämme sen mutta tämmöinen ei sovi. Päätimme äitisi kanssa että ennen seuraavaa koe viikkoa et saa mennä Johannekselle yöksi eikä hän saa jäädä tänne yöksi" isäni ilmoitti.

"Mitä helvettiä, ette te voi parin arvosanan takia päättää tällästä" huusin heille.

"Elämä ei aina ole reilua" isäni totesi.

"Olis se jos te kusipäät ette tekis siitä mun osalta epäreilua" huusin ja juoksin omaan huoneeseeni paiskaten oven perässä kiinni. Kaaduin sängylle ja vedin peiton kokonaan päälleni antaen kyynelten vihdoin valua poskilleni.

Johannes, Viikkoa myöhemmin

"Vähän haikeeta lähtee täältä" sanoin Lennille samalla pakaten viimeisiä tavaroitani laukkuun.

"Kyllähän täällä on tullu aikaa vietettyä" Lenni totesi katsoen melkein tyhjää huonetta.

"No jep olinhan mä täällä melkein 3,5kk" mietin ääneen.

"Aika on menny nopee" Lenni sanoi. Mumisin siihen jotain vastaukseksi jonka jälkeen nostin laukun sängyltä ja lähdimme huoneesta. Suljin oven toivottavasti viimeistä kertaa.

"Pitää mennä sanomaa Peetulle heippa" huikkasin Lennille ennen kuin hävisin toiselle käytävälle Peetun huoneen oven eteen. Koputin oveen vaikka olisin voinut vain kävellä sisään.

"Moi" sanoin Peetulle hymyillen.

"Tänääkö sä jo lähet" Peetu hätääntyi.

"Vastahan sä tänne tulit" Peetu sanoi ja veti minut haliin.

"Kyllä sä tiesit että tää päivä koittaa" sanoin.

"Niin tiesin" Peetu naurahti.

"Kai me vielä nähään vapaa-ajalla" kysyin.

"Me tullaa näkemää joka päivä" Peetu sanoi mikä sai minut hämmentyneeksi.

"Mut ei meil välttis oo aikaa" huomautin.