Moi taas pitkästä aikaa! Mulle tuli yllättäviä kiireitä yhteishaun ja muun kanssa, joten ehdin taas unohtaa tän. Nyt ois taas tarkoitus alkaa julkaisee viikottain, mutta vaihdan julkaisemispäivän lauantaiksi. Olen nyt myös tehnyt nopean päätöksen, että aion sisällyttää Wolfstarin, joten korjailin hieman aiempia lukuja. Me voimme varmaan yhdessä esittää, että näin oli tarkoitus aina käydä. Vaihdoin myös tämän tarinan kannen, joten kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olette. Kuitenkin, nauttikaa luvusta ja kaikki kommentit ovat arvostettuja, vaikka ne olisivat vain hymiöitä!
Remuksella ja Siriuksella ei ollut ollut vähään aikaan aikaa puhua vain kaksistaan. Niin paljon oli tapahtunut aina seitsemännen luokan alusta lähtien.
"Jos sinä olisit kertonut minulle vuosi sitten, että James ja Lily tulisivat seurustelemaan, minä en olisi uskonut sinua", Sirius naurahti. "Vaikka kai se oli odotettavissa."
Remus kohotti kulmiaan kysyvästi.
"Kelmien charmi on voittamaton", Sirius selitti typerä virne kasvoillaan. Remus pyöräytti silmiään tuskastuneena.
"Etkö sinä nyt hiukan liioittele?" Remus huomautti huvittuneena. "Jos muistan oikein, sinulla ei ole tyttöystävää."
Sirius irvisti. Muisto hänen ja Islan riidasta oli yhä kirpeä. He eivät olleet kunnolla puhuneet sen jälkeen, kun he sopivat ja kaikki pystyivät näkemään, että ilmassa oli vielä hiukan katkeruutta. Sirius oli kuitenkin saanut ajateltua asiaa paremmin, kun sai tietää Islan olevan menossa treffeille Avan kanssa.
"Tai poikaystävää", Sirius kokeili rohkeasti. Remus katsoi häntä yllättyneenä, mutta hänen ilmeensä vaihtui nopeasti hyväksyväksi ja sympaattiseksi. Hänen silmissään näkyi kuitenkin myös jotain muuta, mutta Sirius ei pystynyt tunnistamaan sitä.
"Kyllä se siitä", Remus sanoi rohkaisevasti. Sirius hymyili pienesti.
"Minun täytyy myöntää, etten edes tiennyt, että pojat voivat seurustella poikien kanssa ja tytöt tyttöjen kanssa, kunnes-", Sirius keskeytti itsensä. Remus jatkoi Siriuksen lausetta hänen puolestaan:
"Kunnes sait tietää Islan ja Avan menevän treffeille."
"Joo, se ei erityisemmin kuulunut asioisin, joita minun vanhempani opettivat minulle", Sirius naurahti väkinäisesti.
"Ainoa asia, jonka sinun vanhempasi opettivat, oli, miten traumatisoida lapsia", Remus huomautti yrittäen saada Siriuksen nauramaan oikeasti. Se toimi.
"Mutta ei enempää minusta", Sirius pudisti päätään. "Olenko minä oikeassa, jos oletan, että sinun ja Mayan välillä on jotain?"
Remus purskahti nauruun.
"Et todellakaan ole", Remus sanoi yhä hymyillen leveästi. "Me olemme vain ystäviä, joiden muilla ystävillä on liian paljon parisuhdeongelmia."
"Oikeasti?" Sirius kysyi. Hänen äänensä kuulosti kummalliselta.
"Oikeasti", Remus totesi. Sirius hiljeni hetkeksi. Sitten hän pomppasi ylös oleskeluhuoneen sohvalta salamana.
"Minulla on huispaustreenit", Sirius sanoi nopeasti ja pinkaisi karkuun. Remus jäi yksin oleskeluhuoneeseen hämmentyneenä.
***
Kun Lily tuli tyttöjen makuuhuoneesta, ensimmäinen asia, minkä hän huomasi, oli Remus yksinään.
"Hei", Lily tervehti iloisesti ja istui Remuksen viereen. Remus nosti katseensa lattiasta ja hymyili hänelle.
"Mitä sinä täällä yksin istut?" Lily kysyi ja katsoi Remusta tutkiskelevasti. Remus naurahti.
ČTEŠ
Viimeiset II Kelmien tarina
FanfikceOn vuosi 1977. Kelmit, Lily Evans ja hänen ystävänsä aloittavat viimeisen vuotensa Tylypahkassa. Kelmit ovat valmiita tekemään viimeisestä vuodestaan ikimuistoisen. Lilyn ainoa tavoite on vältellä Jamesia parhaansa mukaan. Vuoden aikana he kasvavat...
