piinaa ja poetiikkaa

ensi elämässä

Toisessa elämässä
oisitko mun kanssa tässä sängyn päässä?
Toisessa elämässä
oisit antanut mun jäädä yöksi sun viereen
ja oisit antanut kaiken anteeksi.

Huusit mulle sadesäässä,
itkin kotimatkalla.
Muistan sen harmaan hämärän,
hiljaisuuden ja jopa sun farkkutakin.
Muistan sen, kuinka pidit mua hetkeä
ennen sun sylissä niin ihanasti.
Vanhempana ymmärrän sinua,
annan kaiken anteeksi. Ihan oikeesti.

Mut toisessa elämässä
laulaisit mulle tässä sängyn päässä
hiljaa kuiskaten sitä laulua, jonka kirjoitit mulle.
Toisessa elämässä
mun ei tarvitsisi pyytää sua jäämään,
vaan jäisit vaan etkä lähtisi pois,
ihan niin kuin silloin lupasit mulle
kuiskaamalla sen mun korvaan pimeässä.

Toisessa elämässä
sun sormet ois mun hiuksissa ja
meidän lapset leikkisi vasta leikatulla nurmikolla.
Siellä toisessa elämässä
olisin onnellisempi kuin kukaan muu.

Anna anteeksi, etten osannut lukea sua silloin.