Blind Channel Oneshot

14. (Aleksi x Olli) ~ Nose piercing ~

Aleksi:

Istuin kauhuissani ja täristen lävistäjän penkkiin. Mutta en sentään ole yksin täällä sillä Olli tuli mukaani tänne. En varmaan muuten olisi tänne edes suostunut tulemaan. En aluksi kuullut mitä lävistäjä oli sanonut, mutta kun Olli tökkäsi minua kylkeen palasin tähän maailmaan.

"Anteeksi voitko toistaa mitä sanoit?" kysyin. Lävistäjä hymyili ja toisti: "Ootko valmis? Voitais alottaa". Nyökkäsin ja hapuilin Ollin kättä. Tämä tajusi elkeeni ja antoi kätensä. Hän alkoi silittää sitä rauhallisesti ja hymyili minulle rohkaisevasti.

"Kaikki menee hyvin", hän kuiskasi minulle. Lävistäjä ei kuullut sitä ja olin siitä kiitollinen. Käänsin pääni lävistäjää kohti kun tämä tuli desinfiointi pullon kanssa naamani eteen ja hän puhdisti sen kohdan mihin se koru laitetaan. Si niin ja varmaan pitää tässä kohtaa kertoa, että otan nenäkorun. (Otin just itekki torstaina nenäkorun nii inspiroiduin siitä)

"Seuraavaksi sä voisit laittaa päätä vähän taaksepäin ja ottaa tän paperin millä voit sitten kuivata silmät", lävistäjä sanoi ja ojensi minulle paperia. Taivutin päätäni taaksepäin ja suljin silmäni. Tunsin Ollin tiukentavan otettaan kun lävistäjä työnsi neulan nenästäni. Silmistäni alkoi vuotaa heti vettä. "Mä sanon sitte ku voit avata silmät. Mä laitan nyt seuraavaksi sen korun tähän paikoilleen", lävistäjä sanoi.

Luulin tilanteen olevan kamalampi, mutta todellisuudessa ei se edes ollut niin kamalaa. Se sattui vain vähän. Tai ehkä se vain johtui vieressäni olevasta Ollista.

Seuraavaksi lävistäjä laittoi lukon paikalleen ja kertoi, että voin avata silmäni. Pyyhin tehi vedet silmistäni. "Eikai heikota tai tunnu pahalta?" lävistäjä kysyi. "Ei", vastasin ja tehosteeksi pudistin päätäni. "Hyvä". Korjasin asentoani paremmaksi ja katsoin Ollia, joka silitti edelleen kättäni, mutta hän hymyili.

"Mä annan sulle hoito-ohjeet ja te voitte käydä ostamassa apteekista suolaliuosta", lävistäjä sanoi. Nyökkäsin. Kiitin ennen kun lähdimme ja suuntasimme Ollin autolle. Olimme tulleet sillä, koska no oma autoni on tällä hetkellä korjauksessa. Siihen tuli joku vika, joten sillä ei voi ajaa.

"Eihän ollu ees niin paha", Olli sanoi. En viitsinyt katsoa häneen päin. Nolostuin. Olin koko matkan tänne valittanut siitä, että tulen kuolemaan ja, etten enää varmaan koskaan pysty hengittämään normaalisti. Olli vain nauroi vieressäni, jolloin käänsin pääni hänen suuntaan.

"No ei kai", sanoin hiljaa. Olli ajoi apteekin pihaan ja menimme hakemaan sen suolaliuoksen. Olli maksoi sen vaikka olisin itsekin voinut. Olli kuitenkin vaati maksaa enkä jaksanut alkaa väittämään vastaan.

"Vienkö mä sut kotiin?" Olli kysyi kun palasimme autolle. Ai viekö hän minut kotiin? Minne muuallekkaan hän minut veisi? "Eeeiku vie mut sun luokse", sanoin. Jokseenkin luulin, että Olli luulisi sen olevan vitsi, mutta eip.. Hän ajoi oikeasti kotiinsa. Eli nukunko täällä? Varmaan.

"Mä varotan en oo siivonnu täällä", hän sanoi. Aloin nauramaan. Ei Ollin koti voi olla mun kotia sekasempi. "Ei se haittaa", sanoin. Menimme sisälle ja aloimme juhlistaa uutta nenäkoruani.

Illalla Olli myös opetti miten suolaliuosta käytetään ja menimme sen jälkeen nukkumaan hänen makkariin. Eipä se meille enää niin outoa ole, sillä nukumme hotelleissa aina samassa huoneessa ja siellä aina on parisänky. Olemme tottuneet jo.

"Öitä", sanoin.

"Öitä".

Olli veti minut kiinni itseensä ja painoi päänsä niskaani. Hänen hengityksensä kutitti ja aloin hihittämään.

-------
•S:492 •

Oon vähän laiska tekemään näitä.