Lets be broken together

Teko hymy

Jimin nk. Seuraavana päivänä koulussa
Kävelin koulurakennukseen sisälle, mutta pysähdyin kun kuulin jonkun huutavan perääni. "Jimi venaa!". Käännyin ja näin Nikin. Poika juoksi luokseni ja otti kädestäni kiinni. "Huomenta." Hän sanoi hymyillen ja pussasi minua poskelle. "Huomenta." Sanoin hymyillen pienesti.

Minua hävetti edelleen eilinen. Yritin unohtaa eilisen kokonaan, mutta en pystynyt. En edes saanut kunnolla nukuttua, sillä ajatus siitä, että Niki vihaisi minua eilisen takia pyöri mielessäni.

"Kaikki hyvi?" Niki kysyi. "Joo." Vastasin. Jatkoimme kävelyä luokkaan. Päästyämme matikan luokkaan, menimme istumaan luokan perälle. "Moi." Kuulimme Leon sanovan. "Moi." Sanoin. Leo ja Heikki tulivat istumaan meidän eteen ja kääntyivät meitä päin. Leo katsoi meitä virnuillen, joten tiesin mitä hän oli kysymässä.

"Leo." Sanoin varoittavasti. "Mitä?" Poika kysyi, ihan niinkuin hän ei tietäisi mitä tarkoitan. "No?" Leo kysyi vihjaillen. Katsoin sivusilmällä Nikiä ja huomasin hänen virnuilevan, joten hän ymmärsi mitä Leo ajoi takaa. "Uuu, kertokaa kaikki." Leo sanoi Nikille. Tiukensin otetta Nikin kädestä, jolloin poika katsahti minuun, mutta käänsi katseensa sitten takaisin Leohon. "Ei se kuulu teil." Niki sanoi ehkä vähän liian tylysti, sillä Leo katsoi minua 'mitä vittua' ilmeellä. Kohautin vain olkapäitäni.

Leon nk. Time skip
Laitoin kirjoja rippuun ja lähdin sitten luokasta. "Leo odota." Heikki sanoi takanani. Kun Heikki sai minut kiinni, menimme istumaan käytävällä oleville sohville. "Mikä o?" Heikki kysyi. "Kuin ni?" Kysyin. "Vaikutat vihaselt." Hän sanoi. "No pitiks sen Nikin olla nii tyly mul. Mä vaan kysyin, ei siin oo mitää pahaa." Sanoin. "No joo, mut oikeassahan se on, ei se meil kuulu. Jimi kertoo meil jos ite haluu." "No joo, mut ei silti tarvii olla mulkku." "No ei ei." Hän sanoi.

Nikin nk.
Istuin tupakkapaikalla ja odotin Jimiä. Otin repustani minikrippipussin missä oli pillereitä. Otin sieltä kaks pilleriä ja söin ne, jonka jälkeen laitoin pussin takaisin reppuun.

Kuulin askeleita joten käänsin pääni niiden suuntaan ja näin Jimin. Hymyilin pojalle. "Aioks lopettaa?" Poika kysyi. Laskin katseeni pois hänestä. "En mä tiedä. Haittaisko sua kuin paljo jos en lopeta?" Kysyin. Kuulin pojan huokaisevan. "Anteeks..." Sanoin. "Ei sun tarvii pyytää anteeks. Meil kaikil o jotai mihi me ollaa addiktoituneita." Hän sanoi.

Poika otti leuastani kiinni ja käänsi pääni itseään kohti. Tunsin lämmön nousevan poskiini, vaikka en normaalisti punastunut tälläisestä. Hänen ote leuastani oli napakka mutta samalla se oli hellä, jonka takia varmaan punastuin. Olen tottunut kovakouraisiin otteisiin ja vaikka nekin tuntuivat hyvältä, niin tämä tuntui paremmalta. En tiedä oliko syynä se, että se oli Jimi joka otti leuastani kiinni vai oliko se sen takia miten hellä hänen ote ja kosketus olivat.

Huomasin pojan huulille muodostuvan pienen virneen. Kumarruin lähemmäs ja painoin suudelman hänen huulille, johon hän vastasi. Erkaannuin hetkenpäästä suudelmasta hapenpuutteen takia. Jimi päästi irti leuastani. Hymähdin pienesti ja käänsin katseeni maahan. "Mitä nyt?" Hän kysyi, pudistin päätäni. "Ei mitään." Sanoin. Nojasin Jimin olkapäähän. "No...onks sul jotai mihi sä olisit addiktoitunu?" Kysyin puolivitsillä. Tunsin kun Jimin keho jännittyi. "Ei oo... kui?" Hän kysyi. Naurahdin. "Kunha kysyin, ku sanoit et meil kaikil o jotai." Vastasin. "Ni ajattelin et sullaki olis jotai." Jatkoin. Jimi vain hymähti. Jimi nousi ylös maasta, joten nostin kysyvän katseen häneen. "Tunti alkaa koht, ni mä meen jo." Hän sanoi. "Okei. Mä tuun koht peräs." Sanoin. Jimi nyökkäsi. Poika kumartui antamaan suudelman huulilleni, jonka jälkeen hän lähti.

Jimin nk.
Kävelin sisälle ja menin terveystiedon luokan eteen, missä näin Leon ja Heikin istuvan sohvilla. "Moi." Sanoin. "Moi." He sanoivat yhteenääneen. "Kaikki ok?" Heikki kysyi. "Joo, kui?" Kysyin. "Vaikutat ahdistuneelt." Heikki sanoi. Kiristin otettani repun kahvasta ja hymyilin sitten tuttuun tapaan teko hymyä. "Kaikki o hyvi." Sanoin vakuuttavasti.

Pojat vain nyökkäsivät. "Meen käymää vessas." Sanoin ja lähdin.

Laitoin oven lukkoon ja menin sitten lattialle istumaan. Kaivoin repustani askartelu puukon ja nostin hihani ylös. Käteni alkoivat tärisemään ja kyyneleet kohosivat silmiini. Painoin terän jo valmiiksi turmellulle iholle ja vedin syvän haavan siihen. Suurin osa vanhoista haavoista aukesi vähän ja tummanpunainen veri valui niistä lattialle. Viilsin käteeni lisää uusia haavoja vanhojen ja parantuneitten arpien päälle.

Tiputin askartelu puukon lattialle ja katsoin kättäni mistä valui verta. Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja osa niistä valui huulilleni, jolloin pystyin maistamaan kyyneleiden suolaisuuden. Ahdistus valui veren mukana vessan lattialle ja tunsin kun oloni alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Itkin vieläkin, mutta ahdistusta minulla ei enää ollut.

Nikin nk.
Kävelin luokkaan ja huomasin ettei Jimi ollut siellä. Kävelin hänen kavereiden luokse ja laitoin reppuni vapaana olevalle tuolille. "Mis Jimi o?" Kysyin pojilta. "Vessas." Silmälasipäinen poika vastasi. Nyökkäsin vain ja istuin alas.

11min myöhemmin
Jimiä ei ole näkynyt vieläkään tunnilla. Hänen kaverinsa ovat kuiskutelleet kahdestaan jotain, mutta eivät ole minulle mitään puhuneet. Olin myös laittanut Jimille viestiä, mutta hän ei vastannut niihin.

Huokaisin turhautuneena ja nousin ylös, jonka jälkeen olin lähtemässä luokasta mutta opettaja pysäytti minut. "Mihis sitä ollaa menos keske oppituntii?" Opettaja kysyi. "Vessaa." Vastasin. "Eks sä voi käydä tunni jälkee." Opettaja sanoi. "No en vittu voi." Sanoin ja lähdin luokasta.

Kävelin vessoille ja pian yhdestä niistä aukesi ovi, ja Jimi tuli pois sieltä. Kävelin pojan luokse. "Ooks sä kunnos?" Kysyin, josta poika säikähti. "J-Joo...eiks sun pitäis olla tunnil?" Hän kysyi. Laskin katseeni alas ja huomasin, että Jimin hihan alta näkyi sideharso. Poika huomasi, että jäin tuijottamaan sitä niin hän piilotti kätensä selkänsä taakse. "Jäin miettii mihi sä jäit." Sanoin ja nostin katseeni sitten lattiasta pojan silmiin.

Hänen silmät olivat punaiset ja turvonneet, sekä kasvoilta pystyin näkemään kyyneleiden jättämät viivat. "Joo sori...mä tota...tai siis mun piti vaa hetkeks päästä pois kaikkie ihmiste lähelt." Hän sanoi hymyillen. Hymy ei ollut aito, se ei ollut se sama hymy mikä hänellä oli eilen ollut. Halusin kysyä häneltä sideharsosta ja miksi hän on itkenyt, mutta ainut mitä pystyin sanomaan oli "Ymmärrän.". Mutta ymmärsinkö oikeasti. En, en ymmärtänyt. Halusin ymmärtää, mutta en voinut, en ihan kokonaan.

"Mennää tunnil." Jimi sanoi ja lähti kävelemään luokkaa kohti. Kävelin hänen perään.
————————
Sanoja: 949