Lets be broken together

"Laitokses."

Jimin nk. 3kk myöhemmin
Istuin Nikin sängyllä ja odotin että poika tulisi takaisin huoneeseensa.

Tärisytin jalkaani, sillä minua ahdisti jostain syystä ja halusin viillellä. Minulla oli terä mukana, mutta en uskaltanut alkaa viiltelemään poikaystäväni asunnossa. Se jos mikä olisi noloa ja silloin hän varmaan myös jättäisi minut. Ajatus vain kasvoi päässäni ja minun teki vielä enemmän mieli viillellä.

Nousin ylös ja kävelin reppuni luokse ja otin sieltä askartelu puukon. Nostin hihani ylös ja käärin sideharson pois, laittaen sen reppuun. Katsoin vanhoja ja uusia arpia kädessäni. Painoin terän ihoani vasten ja viilsin. Verta alkoi valumaan haavasta ja muistakin haavoista. "Mitä sä teet?" Kuulin yhtäkkiä Nikin kysyvän. Vesin hihani alas ja piilotin askartelu puukon reppuun. "En mä mitään." Vastasin.

Kuulin kun Niki käveli lähemmäs minua ja otti sitten ranteestani kiinni, jolloin huusin kivusta ja poika päästi irti. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin kivun takia. Poika istui lattialle ja otti kädestäni hellästi kiinni. Hän nosti varovasti hihani ylös. Käänsin katseeni pois päin hänestä, sillä minua hävetti. "Jimi." Hän sanoi lempeästi. En pystynyt sanomaan mitään itkun takia. "Mennää sanoo mun äitil, se o lähihoitaja ja voi auttaa." Hän sanoi ja laski hihani alas. Pudistin päätäni. "Haluutko sä eka puhuu mul?" Hän kysyi ja nyökkäsin. Niki istui viereeni ja veti minut kiinni itseensä.

"Mun....mun vanhemmat o kuollu tulipalossa ku mä olin 8, ja oon siit asti asunu laitokses. Mä olisin kans kuollu, jos mun isä ei olis saanu mua ulos sielt asunnost ajois...se vaa heitti mut sil palomiehel ja jäi ite sit sinne, ku se meni hakee mun äitii. Palomiehet meni viel hakee mun vanhempii, mut ne oli ehtiny jo menehtyy, eikä ollu oikee mitää mitä olis voitu tehä." Kerroin. "10 vuotiaan mua kiusattiin siit ku mul ei ollu vanhempii ja asuin laitokses, joten aloin sit joskus 11-12 vuotiaan viiltelee ja siit asti oon viillelly...ja nyt ei oo oikee ruokakaa maistunu ja paino o tippunu. Olin oikeestaa tosi ihmeissää ku kerroit tykkääväs must, koska ajattelin et kukaan ei vois pitää must oikeesti ja et olisit mun kaa vaa sääliltä." Sanoin. "Jimi mä rakastan sua oikeesti. Toi on ihan vitun kauheet mitä sul o käyny, kenenkää ei pitäis menettää vanhempiaan noin pienenä." Niki sanoi. Hymähdin vain.

"Helpottiks sua puhuu tost?" Hän kysyi. Nyökkäsin. Tietenkin se helpotti ettei minun tarvinnut enää salailla Nikiltä mitään. "Hyvä. Haluutko sä nyt mennä kertoo mun äidille? Et saatais noi haavat puhdistettu. Ei oo pakko." Niki sanoi. Mietin asiaa ja nyökkäsin. "Mennää vaa." Sanoin. Niki nousi ylös vierestäni ja auttoi minut sitten ylös. "Sun ei oo pakko kertoo kaikkee mun mutsil." Hän sanoi. "Kyl mä haluun...sit seki ymmärtäis kokonais kuvan mun tilanteest." Sanoin. Niki nyökkäsi. Lähdimme hänen huoneesta.

"Äiti." Niki sanoi ja Julia kääntyi meitä päin. "Tuutko hetkeks sivummal, mul tai siis Jimil o asiaa sul." Niki sanoi. Nainen nousi ylös sohvalta ja käveli meidän kanssa keittiöön. "Onks kaikki iha hyvi?" Hän kysyi. "N-No tota..." Aloitin, mutta en saanut enempää sanoja ulos suustani. Nostin hihani ylös. Käteni alkoivat tärisemään ja silmissä kirveli. Nikin äiti halasi minua. "Puhdistetaan noi, jooko." Julia sanoi. Nyökkäsin.

Julia erkaantui halista. "Menkää vaa Nikin huoneesee ni mä tuun puhdistaa noi." Hän sanoi. Nyökkäsimme Nikin kanssa ja lähdimme Nikin huoneeseen. Istuimme sängyn reunalle. Pian Nikin äiti tuli huoneeseen ja alkoi puhdistamaan haavoja käsissäni. Irvistin kun desinfiointiaine tuli kosketuksiin haavojeni kanssa.  Kun Nikin äiti oli puhdistanut haavani, hän laittoi niihin laput päälle ja sideharson. "Käytkö sä puhumassa jossain?" Nikin äiti kysyi. Nyökkäsin. "Käyn terapias." Kerroin. Nikin äiti nyökkäsi. "Haluutko sä et Niki on tässä?" Nainen kysyi.

Otin Nikin kädestä kiinni ja puristin. "Joo." Vastasin. "Okei. Mun pitää kysyä sulta pari kysymystä ja sit mietitää mitä me tehdään." Hän sanoi ja nyökkäsin. "Kauan sä oot satuttanu ittees ja onks sul ollu itsemurha yrityst tai ajatteluu, jos on ni onks sul tietty suunnitelma?" Hän kysyi. "O-Oon mä viillelly jos 11-12 vuotiaast asti...ja..." En pystynyt jatkamaan, sillä tukehduin kyyneliin. "Iha rauhassa, ei oo mikää kiire." Nainen sanoi. Yritin tasata hengitystäni ja lopettaa itkemisen.

"Oon y-yritt-täny kaks kertaa ja jatk-kuva aja-atus siit et kaikki olis p-paremmin jos mua ei ol-lis." Sopersin itkun seasta. "Okei, ja kun sä yritit itsemurhaa ni millä tavalla sä yritit?" Hän kysyi. "Y-Yliannostuksel...jouduin s-siit sairaalaanki ja osastol." Kerroin. Nainen nyökkäsi. "Miten nukkuminen ja syömine?" "Oon nukkunu tosi huonosti ja ei oo ruoka maistunu yhtää." Sain kerrottua kun hengittäminen oli taas helpompaa. "Ootko sä laihtunu?". Nyökkäsin. "Missä sä asut?" Hän kysyi. "Laitokses." Vastasin. "Okei. Jimi, mun mielestä paras vaihtoehto olis nyt se et me kerrotaan sun laitokselle ja et ne nyt pitäis sua hetken tarkkailus, ja jos sun olo pahenee ni kerrot heti, ni me viedään sut osastol." Hän kertoi. Nyökkäsin. "Voitko sä kertoo mul puolest?" Kysyin ja Nikin äiti nyökkäsi.

Nikin äiti halasi minua. "Ei hätää, me saadaa sut kuntoo. Et oo yksin, muista se." Hän vielä sanoi ennenkuin lähti huoneesta. Niki pyyhki kyyneleeni pois peukalollaan ja halasi sitten minua. "Oon ylpee susta et pystyit kertoo." Hän sanoi ja pussasi minua huulille.
———————
Sanoja: 829