(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Mä en oo sit se penaalin terävin kynä."
"Mä huomaan."
"Älä vittuile."
"Sun idea lintsata. Nyt mä en ollu tunnilla enkä osaa."
"No en minäkää osaa!"
"Mut sä oot jo käyny nää jutut!"
"Mut mä en oo eläessäni opiskellu!"
"Miten sä sit oot ysillä!?"
"No sitä minä helvetti itekki ihmettelen!!"
Siru huokaisi ja luki tehtävänantoa uudestaan. Biologia ei kuulunut vahvuuksiini. Eikä moni muukaan oppiaine.
Onneksi talvi oli tulossa, niin unohtaisin kesään mennessä, että järvessä olisi jotakin pikkupaskiaisia. Olin jo kokonaan unohtanut tällaiset asiat.
Ei kukaan ollut tullut kysymään minulta tässä vuosien varrella, että mikä on mikrobi. Todella hyvä kysymys, minäkään en vittu tiedä.
"Sillä aikaa kun Neiti Viisas pähkäilee bilsan tehtävii, niin saako Neiti En-muista-mitään lukee Neiti Viisaan tarinoita?" kysyin katsellen hänen reppua.
Siru kikatti nimityksille ja piti katseensa kirjassa. "Jooko, pliiissss??" pyysin nätisti ja mutristin huultani. Ristin käteni ja tuijotin blondia.
"No katotaa", hän huokaisi huvittuneena ja nousi vierestäni. Ja voi taivas miten hyvältä hän näytti vaatteissani. Olin tarjonnut hänelle lämpimämpää vaatetta.
Siru kaivoi repustaan jonkun vihkon ja heitti sen tarkoituksella kasvoilleni. "Kiitos neiti", huokaisin ja aloin tutkimaan vihkoa.
Hän jatkoi läksyjen tekemistä kiroillen, kun vastauksia ei löytynytkään kirjasta. Hän näytti niin suloiselta keskittyessään noin kovasti. Uppouduin tytön kirjoittamiin runoihin:
Se tuli mun elämään Synkkään ja pimeään Ettimään mun kaa valoo Mitä juoksen aina pakoon
Hänen silmiinsä hukun Hänen vieres hyvin nukun Hän osaa rauhottaa Tsemppaa ja lohduttaa
Ruskeet silmät, niissä lämmin katse Turvallinen halaus, turvapaikka lapsen Hänen lähellä sydän hakkaa Hengitys meinaa lakkaa Maailman kaunein hän on Mut voinko ihastuu, vai pitääkö antaa tunteiden tuhoutuu?
Miten mä sen sanon ääneen? Saako täällä tykätä samaa sukupuolta elävästä? Ei kai siinä oo mitään väärää Jos sydän on sitä mieltä Niin saa muut mielipiteensä siitä niellä
Silmät suurina nostin katseeni vihkosta. Siru kirjoitti parhaillaan vastausta. Hän tunsi katseeni itsessään, sillä tytön posket alkoivat punoittaa.
