(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Havahduin yhtäkkiseen kuumuuteen. Raoitin silmiäni, ja huomasin olevani aivan tuntemattomassa paikassa. Hämmennystäni lisäsi se, että olin Violan kainalossa.
"Yötä unikeko", hän hymähti ja laittoi puhelimensa sivuun. "Kui helvetin kauan mä nukuin?" mutisin ja yllätyin itsekin äänestäni.
"No et sä ku sellaset 10 tuntii siinä tuhisit", hän virnisti. "Apua", punastuin ja hieroin silmiäni. Kello oli jo seitsemän illalla, ja minä vain nukuin koko päivän.
"Hyvä et sait nukuttuu. Mä voin tehä iltapalaa, toiveita?" Viola kysyi ja siirsi hiuksia pois naamaltani. "Kaikki käy", totesin.
Otin viltin pois päältäni ja posket punaisina, hiukset pörrössä ja lievästi hikisenä nousin vihdoin Violan päältä. Hän oli aivan varmasti onnistunut tämän kymmenen tunnin aikana lähtemään altani.
Ei hän voinut olla koko päivää vieressäni syömättä ja juomatta. Kipitin vessaan ja katsoin itseäni peilistä, ei helvetti. Väri poskillani muuttui punaisemmaksi.
Huokaisten tein tarpeeni ja hieroin unihiekkaa pois silmistäni. Vedin vessanpöntön ja pesin käteni korjaillen sen jälkeen hiuksiani.
Palasin keittiöön, ja mietin viitsisinkö ottaa hupparin pois päältäni. Alkoi kyllä olla kuuma, eikä Viola tuntunut välittävän asiasta. Ei hän ollut niitä ihmisiä, jotka kommentoisivat.
Istuin sohvan reunalle ja otin hupparin pois. Alla oli hieman iso t-paita. Tutkiskelin oikeaa kättäni, näytti todella pahalta. Kai näitä viiltoja piti jotenkin hoitaa?
En ollut satuttanut itseäni, eikä kukaan ollut ennen viillellyt minua. Ja hyvä niin, tiedä vaikka olisin kuollut jo verenhukkaan.
"Noi pitäs varmaa puhistaa ja laittaa sideharsoo", Viola totesi lukien ajatukseni. "Voiks sä?" pyysin, haavat ällöttivät minua älyttömästi.
"Voin. Juoks sä teetä?" hän kysyi kattila kädessään. "Joo", kerroin. Pidin katseeni televisiossa, uutisten vuoro. Pian brune tuli luokseni sideharson ja puhdistusaineen kanssa.
"Tässä lukee harakanvarpailla, että ei kirvele, mut me molemmat tiedetään et se on 99% paskapuhetta. Joten tämä saattaa kirvellä aivan helvetisti", hän selosti.
Hymähdin hänen suoralle puheelleen. Ojensin käteni tytön syliin ja laitoin silmäni kiinni. "Kolme kaksi yksi nyt", Viola laski ja puhdisti kaksi haavaa.
"Ei tää paljoo kirvele", huokaisin helpotuksesta. Miksi ihmeessä joissakin luki ettei kirvele, vaikka se todellakin kirveli? Ikinä ei voinut tietää mikä oli totta.
