Tytön rakkaus

Tyttö löysi taas itsensä katsomasta tähtiä, toivomasta jotain merkkiä. Merkkiä siitä, että tyttö ei ole syntynyt, vain muiden ihmisten takia. Tytön pahin pelko on rakastaminen, mutta silti tyttö kokee olevansa luotu rakastamaan. Kun toinen ihminen tarvitsee rakkautta, universumi lähettää tytön hänen luokse. Mutta, kun hän on ehjä ja täynnä rakkautta, erottaa universumi hänet ja tytön. Tyttö joutuu keräämään sydämensä palat, jotta voi taas auttaa seuraavaa. Ehkä se on tytön tarkoitus. Tai niin tyttö ajatteli ennen poikaa.

Poika tarvitsi rakkautta. Tyttö luuli, että poika voisi myös antaa rakkautta. Myös poika luuli niin. Hetken poika pystyikin antamaan rakkautta. Tyttö löysi kodin. Tyttö löysi rakkauden. Pojan rakkaus sai tytön rakastamaan. Tyttö ajatteli, että hän ansaitsee itsekkin rakkautta. Poika ei kuitenkaan voinut enää antaa rakkautta. Poikaa sattui, eikä poika halunnut satuttaa tyttöä. Poika rakasti tyttöä, muttei voinut antaa rakkutta. Tyttö jäi taas ilman rakkautta. 

Tyttö keräsi itsensä. Nyt tyttö päätti ettei rakasta enää. Tyttö ei jaksa korjata muita ja rikkoa itseään. Tyttö haluaa rakastaa itseään ja antaa itselleen rakkauden. Tyttö haluaa olla auringonpaiste ja tuoreet mansikat. Tyttö haluaa olla lapsen nauru ja kissan kehräys. Tyttö haluaa olla rakkaus. Ehkä sitten tyttöä voi rakastaa.

 Tyttö haluaa olla rakastettu. Tytön unelma on olla rakastettu. Mutta tyttö odottaa rakkautta, joka ei satu. Tytöllä ei ole kiire. Tyttö odottaa, mutta vain poikaa. Jos tyttö ei saa pojan rakkautta, ei tyttö halua sitä ollenkaan. Muiden rakkaus ei ole rakkautta, vaan pojan. Mutta voiko poika rakastaa?