Viimeiset II Kelmien tarina

19. Amortentiaa

Sirius ja Remus istuivat kahdestaan oleskeluhuoneessa aikaisin aamusta. Sirius oli jostain syystä herännyt neljältä aamuyöstä ja tullut siihen tulokseen, ettei Remuksen tarvinnut nukkua. James ja Peter olivat kylläkin saaneet jatkaa nukkumista rauhassa.

"Minusta tuntuu, että minun pitäisi käydä kotona", Sirius sanoi rauhallisesti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Remus kurtisti kulmiaan.

"Pottereilla?" hän tarkensi. Sirius ei ollut koskaan hyväksynytkään ajastusta muusta perheestä. Remuksen yllätykseksi Sirius kuitenkin pudisti päätään. Hän näytti pahoinvoivalta.

"Kalmanhanaukiolla", Sirius sanoi ja sulki silmänsä. Pelkkä ajatus siihen taloon menemisestä sattui. Remus oli yhä hämmentyneempi. Sinä päivänä, jolloin Sirius lähti viimeisen kerran kalmanhanaukiolta, Sirius oli vannonut, ettei palaisi sinne enää koskaan.

"Miksi?" Remus kysyi ja katsoi Siriusta suoraan silmiin.

"Isla sanoi nähneensä Reguluksen kuolonsyöjienjoukoissa eikä Regulus ole ollut vähään aikaan koulussa. Minun täytyy käydä katsomassa, että hän on kunnossa", Sirius selitti ja naurahti sitten kuivasti. "Tai no kuinka kunnossa ihminen voi olla, kun hänen lempiaineensa on taikuuden historia."

Remus naurahti Siriuksen kehnolle vitsille. Sitten hän vakavoitui:

"Minä tulen sinun kanssasi."

Sirius katsoi häntä yllättyneenä. Kalmanhanaukio ei ollut erityisemmin paikka, jonne ihmiset halusivat mennä, jos pystyivät sen välttämään.

"Miksi?" Sirius vain kysyi. Hän tuntui unohtaneensa kaikki hyvät repliikkinsä.

"No, jos sinä olet menossa tapaamaan entistä perhettäsi, on vain järkevää, että joku uudesta perheestäsi on sinun kanssasi", Remus sanoi mutkattomasti ja hymyili Siriukselle. Sirius hymyili hänelle takaisin. Hän hymyili oikealla hymyllään. Sirius kuitenkin nopeasti vaihtoi takaisin kelmimäisen virneen, joka ei paljastanut mitään oikeita tunteita.

"Nyt on tullut tämän päivän tunteellisuusmittari täyteen", Sirius totesi. "Meidän pitää puhua siitä, mikä meidän seuraava kepposemme on."

Remus nauroi. Hän oli jo täysin tottunut Siriuksen käytökseen. Vaikka muut sanoivat, että he rakastivat Siriusta hänen ailahtelevasta luonteestaan huolimatta, Remukselle se oli yksi monista asioista, mikä teki Siriuksesta hänelle täydellisen.

"Onko sinulla ehdotuksia?" Remus kysyi kulmat koholla. Siriuksen kasvot kirkastuivat ja hän veti taskustaan pienen vihkosen. Remus katsoi häntä kysyvästi.

"Parhaat ideat tulee nukkuessa, joten minun pitää kirjoittaa ne ylös", Sirius kohautti olkiaan. "Vaikka en kyllä yhtään tiedä, mitä Ruikuli katulampussa tarkoittaa."

"Ehkä Ruikuli menee naimisiin katulampun kanssa?" Remus ehdotti. Sirius irvisti ja esitti yrjöävänsä.

"Ihan niin kuin katulamppu suostuisi menemään naimisiin hänen kanssaan", Sirius virnisti. "Jopa katulampuilla on parempi maku."

"Ehkä Ruikuli voi mennä naimisiin jättiläiskalmarin kanssa?" Remus mietti. Sirius kuitenkin pudisti päätään.

"Ei onnistu, se on ollut varattu Lilylle viidennestä luokasta lähtien", Sirius muisteli. He molemmat nauroivat muistolle.

"Unohdin kokonaan", Remus sanoi. "Onko sinulla siellä jotain selvempää?"

Sirius alkoi selaamaan läpi vihkostaan, jolloin Remus siirtyi katsomaan Siriuksen olan yli. Remus nojasi leukansa Siriuksen olkapäälle. Sirius jäykistyi nopeasti ja nousi ylös hypyllä.

"Minä unohdin, että minulla on yksi juttu", Sirius sanoi hätäisesti. "Hyvää joulua vai pääsiäistä vai Lilyn ja Sarvihaaran hääpäivää? Hyvää jotain, minä menen!"