(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kipitin hammasharja suussani ovelle ja avasin sen. "Ai huomenta", Asta hymyili. Mutisin jonkinlaiset huomenet takaisin ja palasin vessaan.
Sylkäisin hammastahnan jäämät lavuaariin ja kerroin Astallekin helvetin kivat ilouutiset: "Viola on kipeenä."
"Et oo tosissas!" hän parahti ja marssi huoneeseemme, jossa brune makasi sängynpohjalla. "Näytäppä sitä ottaas tänne nii katotaa."
"Vidhu mikäh oloh", Viola mutisi ja yski taas. Olin laittanut hänelle teevettä kiehumaan, sekä tuonut hänelle paljon nessuja. Raukka oli kovassa kuumeessa.
"Nyt on Järvinen sellanen juttu et sä jäät kotia. Kyl tossa ainaki loppuviikko menee et sä parannut. Et nautippa olostasi ja lepää, mä huolehin Sirusta."
"Dhänks", kuulin Violan kiittävän ja niistävän tukkoista nenäänsä. "Mitä sulla on ekana?" kysyin Astalta. En halunnut miettiä sitä, ettei tukipilarini olisi tänään koulussa ollenkaan.
Oli pakko pärjätä yksin. "Valinnaista liikkaa. Helvetti ku senki pitää olla toisessa päässä Lummekoskee. Mut hei sen jälkee tuun pelastaa sut. Jullella kai alkaa vasta kympiltä", Asta selitti.
Luettelin kirosanoja ääneen, vittu mikä päivä tästäkin oli tulossa. Ja minä kun luulin että maanantai oli jo eilen... Tästä lähtien olen ammattilainen ja lopetan vihaamasta maanantaita.
Aionkin vihata koko helvetin vuotta. "Viittiks tehä Violalle teetä? Mun pitää vielä syyä ja pakkaa ja pukee-" "Voin mä, ei huolta", hän hymyili ja kävi töihin.
Aloin kuoria omenaa ja vilkuilin kelloa. 8.12, ei tässä mikään kiire vielä ollut. Mutta oliko Violan ihan pakko tulla sairaaksi juuri nyt? Tästä tulisi todella pitkä päivä.
***
"Eiks sulla pitäis tietää missä sun muija menee?"
"En mä tiiä mut en mä tiiä mis se menee!"
"Soita sille!"
"Okei! Venaa, tosta noi.. noni! Moi, mis sä oot? Hä, mis vitun.. ai siel! Joo, se kikattelija on Siru. Joop, tullaanks me sinne vai sä tänne? Okei, nähää pian, puspuuuus!"
"Hyi miten ällösöpöö!"
"Sanot sä ku sul ei oo omaa muijaas mukana."
"No just. Missä se Asta oli?"
"En mä ihan hiffannu, mut se aiko tulla tänne."
"Mut ethän sä ees sanonu missä me ollaa!"
"Ei saatana! Taas se soittaa.. hei kulta.. Juu tääl me kakoses ollaa.. Kyllä.. Ai sielhän sä ootki, aivan, aivan."
