(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Pari kuukautta meni aika nopeasti, mutta samaan aikaan todella hitaasti. Violalla oli tosi paljon kokeita ja pikkuhiljaa hänen piti alkaa tietää mitä hän halusi elämältään.
Minä taas olin jääny kohta pari kuukautta sitten kotiin tappamaan aikaa yksikseni. Tavallaan oli mukava päättää itse milloin, mitä ja paljonko opiskelisin jotakin.
Mutta nyt oli pakko opiskella huomiseen historian kokeeseen. Olin jo saanut kirjan auki, mutta riesanani oli jatkuva huono olo. Se oli kestänyt jo viikon.
Enää vajaa kuukausi laskettuun aikaan. Onneksi, ei tätä oksettavaa oloa jaksaisi enempää. Haukottelin ja yritin silmäillä koealuetta. Motivaatio oli pienempi kuin nolla.
Asetuin sohvalle makaamaan ja suljin silmäni. Kuuntelin Saanan hääräämistä keittiössä. Hänestä oli tullut minulle todella tärkeä ihminen. Kuin oikea perheenjäsen.
Hänelle oli helppo ja hyvä puhua tämän ammatin vuoksi. Olin yrittänyt muuntaa kaiken ahdistuksen, pelon, surun, pettymyksen sekä inhon voimavaraksi.
Vaiheessa tässä vielä oltiin, mutta vielä pari kuukautta sitten oloni oli ihan toinen. Täällä olin turvassa ja pystyin rauhoittumaan.
"Väsyttääkö?" Saana kysyi ja äänistä päätellen valmisteli lounasta. "Ennemminki laiskottaa mut joo", huokaisin ja venyttelin käsiä ja jalkojani.
"Mitä ruuaks?" kysyin ja toivoin jotakin kevyttä. "Puuroo. Viola meni kauppaan hakee leipää", hän vastasi. Ilmankos pianon ääntä ei enää kuulunutkaan.
"Mitkä fiilikset?" nainen jatkoi.
"Kui?"
"Eka päivä joulukuuta."
"Aa.. no en mä tiiä, ei oikeestaa minkäälaiset. Parin viikon päästä alkaa loma ja penska putkahtaa pihalle."
Saana naurahti ilmaisulleni. "Voit sä jo tulla syömää jos maistuu." "Voin mä yrittää", suostuin ja nousin istumaan. Olihan koealueesta tärkeää saada otsikko luettua, eikö?
Kävin ottamassa ruokaa ja ehdin juuri asettaa perseeni tuolille, kun ulko-ovi kävi. "I'm back in business!" Viola huusi. "Tervetuloa lapsukainen", Saana toivotti.
Pian tyttö ilmestyi keittiöön ja otti repustaan pari leipäpussia. Hän antoi minulle pari pusua ja pokkana maistoi minun lusikalla minun puuroa. "Hyvää on", hän sössötti ja hävisi eteiseen.
Hymähdin itsekseni ja jatkoin syömistä. Kello oli hieman yli yksitoista, joten pänttäämiselläni ei vielä ollut kovin kova kiire.
