(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
"Miten meni kokeet?" Viola kysyi ottaen kädestäni kiinni. Kävelimme kohti liikuntahallia. Olin tullut päiväksi kouluun tekemään kokeita, nyt olisi liikuntaa, joten kai sitä voisi nokkaansa näyttää sielläkin.
"Ihan jees, alko jo väsyttää ku Suvi heräs yöllä nii monesti mut onpahan taas kuukaudeksi pois alta", huokaisin. Elimme helmikuun alkua. Ristiäisetkin olivat takana.
Tyttäreni nimeksi tuli Suvi Josefiina Mustonen. Saana alkoi itkemään, kun sai tietää nimestä. Hän oli aivan älyttömän ihana. Olin kai sanonut sen jo pari kertaa?
"Joko teilläki loppu koulu!?" Asta kysyi hieman hengästyneenä poikaystävänsä vieressään. "Ei mulla, liikkaa vielä. Mulla ei ees oo tietookaa mitä meillä on", hymähdin.
"Me voiaan saattaa sut", hän hymyili. Hymyilin takaisin. Suvi oli muutaman tunnin hoidossa Saanan kaverilla, hän oli käynyt viime aikoina useasti meillä ja ihastunut Suviin.
Olihan hän hurmaava pienokainen. "Sulla näyttäs olevan paritanssii", Viola totesi puhelin kädessään. "Mistä sä sen näät?" ihmettelin.
"Netin kautta ku menee Wilmaan nii sieltä jostai linkin kautta näkyy liikkaopejen mukaa liikka. Sellanen tuli vasta joulun jälkee, älä huoli", Asta selitti.
"Mennäänkö tanssii?" Julius ehdotti virnistäen. "En mä usko et meitä päästetään", mustahiuksinen kikatti idealle. "Nojoo, Sirun ope kyl on just se paskin", Viola komppasi.
"Mä en kyl ala tanssii muiden ku Violan kans", tuhahdin. Ei siinä, kukaan muu ei edes alkaisi tanssimaan kanssani. Varsinkin, kun koulussa oli kuulemma huhua lesboudestani.
Voi kamala, jos tässä tuppukylässä sattui olemaan toinenkin avoimesti oleva lesbo. Ja kas kummaa kun tämä kaksikko sattui olemaan vielä yhdessäkin.
Jopas on sattunut kohtalo. "No sit mä tuun tanssii sun kans", Viola tokaisi ja tunki puhelimensa taskuunsa. Katsoin häntä yllättyneenä, juurihan Asta sanoi, ettei heitä päästettäisi tunnille.
"No jos saat open suostuu nii tuuppa vaa", hymähdin, sen ihmeen jos näkisin. Aloimme olla jo liikuntahallilla, ei sinne ollut koululta kuin vajaa kilometri.
"Meki tullaan kuokkii", Julius ilmoitti. Oliko yhdeksäsluokkalaiset sittenkin yhdeksänvuotiaita? Siltä se ainakin alkoi vahvasti vaikuttaa.
Kävelimme portaat alas pukuhuoneisiin. Virnistelimme Violan kanssa, kun Julius ja Asta suutelivat jäähyväissuukot. Kamalaa olla minuutti ilman kumppaniaan.
Miten he edes pystyivät olla eri luokilla? Mahtoi olla aivan sietämätöntä. Menimme tyhjään pukuhuoneeseen vaihtamaan liikunnallisemmat vaatteet.
"Onkos täällä innokkaita tanssijoita?" opettajan ääni kuului oven ulkopuolelta. "Toihan oli Lotta!" Viola älähti ja katsoi minua ja Astaa vuorotellen.
