(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Olin ollut helvetin huolissani Sirusta, kun hän ei ollut tullut koulun loppumisesta puoleentoista tuntiin kotiin. Nyt hän kuitenkin oli kotona, sillä hain hänet koulun luota.
Hän tuli tarakallani, ja Anton meni kai omaan kotiinsa, hällä väliä. Kuuntelin tarkkaavaisesti Sirun tarinaa pitäen häntä sylissäni. Silitin tämän hiuksia ja hämmennyin vähän väliä.
"Eli miten sä sit pääsit sen mulkun luota pois?" kysyin lopuksi. Tyttö meni hiljaiseksi, mitä hän oli tehnyt? "Siru kerro vaan", rohkaisin rauhallisesti.
"Mä.. mä suutelin sitä. Ihan vapaaehtosesti ja omasta päähänpistoksesta. Anteeks, mä en tienny mitä tehä ja se oli ainoo mitä tuli mielee ja-" hän purskahti itkuun eikä pystynyt jatkamaan.
"Siru ei oo mitää hätää, en mä oo sulle vihanen. Saat anteeks, kyl mä ymmärrän ettei sulla ollu parempaakaan vaihtoehtoo, kaikki hyvin", avasin suuni ja silitin tytön hiuksia.
Hän rauhoittui pikkuhiljaa. "Mä vaa aattelin et se hämmentyis siitä et se ei pitäis nii lujaa mun ranteest kii", Siru selitteli vielä. "Siru mulle riittää et sä oot turvassa, kaikki hyvin."
Kaivoin puhelimen taskustani ja laitoin äitille viestiä, että merkkaisi Sirulle poissaolot huomiseksi. "Sä et mee huomenna kouluun. Oo täällä Suvin kans, ilmotetaan aamusta päivähoitoon, mä voin hoitaa sen", lupasin.
"Miks mä tänne jään?"
"Koska sulla aamulla ahistaa mennä sinne, joten oo suosiolla huominen pois. Sitä paitsi meillä alkaa eri aikoihinki, nii ei voida mennä ees yhtä matkaa."
***
Siru
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Kylläpä kotona pystyi olla tylsää. Olin saanut ajan kulumaan kahteen asti, mutta nyt vain katselin Suvin leikkejä, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.
Opettajat eivät älynneet laittaa läksyjä Wilmaan, eikä edes vastata viestiini, joten olin sitten ilman läksyjä. Minulla ei ollut SnapChattia, eli en voinut edes Antonilta kysäistä.
