(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vittu tästä tuli hyvä ilta. Koulupäivä oli jo lusittu ja nyt oli koko ilta aikaa juhlia. Ihan muutaman minuutin sisään täyttäisin viimein seitsemäntoista.
Asta asetteli kynttilöitä mutakakun päälle ja Siru sytytti niitä yksitellen. Itse vilkuilin kelloa ja odotin H-hetken lähentymistä.
"Mä en kestä et sä oot vuoden päästä jo täysikänen", Asta huokaisi halaten minua. "Olkaa te lapset siitä onnellisii et teiän ei vielä tarvi vanheta", nauroin.
"Hei, muutama sekunti enää!" Julius huikkasi ja tapitti kelloa. "Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, paljon onnea!"
Puhalsin kynttilät sammuksiin ensimmäisellä yrityksellä kolmikon laulaessa synttärilaulua. Nämä olivat niitä kiusallisia hetkiä, kun et tiennyt mitä tehdä tai mihin katsoa.
Joten odottelinpahan vain laulun loppumista. "Joko saa antaa lahjan?" Siru kysyi sitten malttamattomana. "No annappa. Mulla vähän pelottaa mitä sä oot mulle keksiny", virnistin.
"Tää on tosi söpö, älä huoli", Siru lupasi ja kävi makuuhuoneessa mutkan. "Paljon onnee rakas, mä en ihan vielä varannu vanhainkodista sulle paikkaa", hän hymyili ylipirteästi.
"Haista sinä sikiö vittu", vittuilin takaisin ja otin lahjan vastaan. Avasin nätisti paperikääreet. Paperin seasta paljastui pehmonalle, ihana.
Mutristin huultani ja katsoin pohjalla olevaa sisältöä. Sydämenmuotoinen suklaarasia, ihana. Lisäksi paketissa oli lasirasia, jossa oli todella paljon lappuja, jotka olivat erivärisiä.
"Mitä näissä on?" kysyin vilkaisten Sirua. "365 syytä miks rakastan sua", hän kertoi hymyillen suloisesti. "Onko? 365?" hämmennyin ja avasin purkin.
Otin ensimmäisen sieltä ensimmäisen lapun, jossa luki sulla on söpö hymy <3. "Eikä", henkäisin ja vedin Sirun haliini. Suutelin häntä myös pitkään, mitä olin tehnyt saadessani hänet elämääni?
"No mut mitäs teillä sit on?" kysyin. Asta ja Julius nyt keksisivät ihan mitä tahansa. "Meillä on yhteinen lahja, ja tää sit oli Juliuksen idea, älkää mua syyttäkö", Asta selitteli.
"Sä se oot hyvin mun tukena", Julius tuhahti melkein nauraen. Hän kävi hakemassa eteisestä lahjakassin ja ojensi sen minulle. "Uskallanks mä kattoo tänne?" kuiskasin Sirulle.
"Jos sä et uskalla nii mä sit katon sinne, mulla kiinnostaa sen sisältö", Siru kuiskasi takaisin ja kurkkasi kassiin. Siellä oli ensinnäkin todella paljon kaikkea maalaus- ja piirustustarvikkeita, sekä nuottikirja.
"Käyppä sun huoneessa vielä mutka", Julius kehotti. Mitä he olivat suunnitelleet? Nousin sohvalta ylös ja makuuhuoneessamme nökötti tauluteline.
"Sä oot puhunu paljon et sul kiinnostais piirtää ja maalaa enemmän ku valinnaisessa kuviksessa joten Julius aatteli et tehään siitä unelmasta totta", Asta selitti.
