(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
"Tonne pitää vielä laittaa jotaki pehmusteeks", suunnittelin. "Eiks joku viltti oo hyvä? Onks teillä mitää pehmeempää?" Julius kysyi ja tutkaili rakennelmaamme kanssani.
"Ei varmaa. Kyl meillä jossain kaapissa varmaa on, venaa", pohdin ja lähdin selvittämään tilannetta. Auoin vaatekaapin ovia ja lopulta tärppäsi.
Otin ison viltin mukaani ja palasin olohuoneeseen. Olimme saaneet idean pitää leffaillan kavereiden kesken. Anton, Asta ja Siru olivat parhaillaan kaupassa.
Minä ja Julius taas kasasimme majaa olohuoneeseen. Suviki taas vipelsi vähän joka paikassa. "Sut pitäis köyttää jonnekki nii sä et riko meiän kovalla työllä tehtyy majaa", hymähdin nostaen tytön syliini.
"Aika julmaa", Julius henkäisi ja asetteli äsken hakemaani vilttiä lattialle. "Yhtä julmaa on rikkoo meiän taideteos jota ollaan kasattu ainaki tunti", puolustauduin.
/ei näytä ihan tältä mut samoi piirteitä\
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
"Olisko se nyt hyvä?" Julius kysyi. "Ihan jees, syötävät, katsojat ja läppäri uupuu vielä", hymähdin. "Mut pitäskö meiän alkaa syömään iltapalaa, mitäs?" juttelin Suville.
Hänet laitettaisiin ajoissa nukkumaan, sillä tämän illan ohjelmaan ei kuulunut kitisevää prinsessaa. "Meneeköhän niillä vielä kauan? Koko kaupanko ne meinas ostaa?" Julius pohti.
"Varmaa ja Siru valkkaa halvimmat tuotteet", hymähdin. Ei siinä, ihan fiksua näin opiskelijabudjetilla. Meidän molempien pitäisi yrittää kesätöihin ensi kesänä, jotta saisimme edes vähän rahaa.
Istutin Suvin syöttötuoliin ja etsiskelin hänelle sopivaa iltapalaa. Kello oli melkein kahdeksassa, mikäköhän heillä oikeasti kesti? Porukka oli lähtenyt jo seitsemän aikoihin.
Höpöttelimme Juliuksen kanssa tovin samalla syöttäen Suvia, kun viimein kolmikko palasi. "Mä en enää lähe muijien kans kauppaan", Anton tokaisi.
"No?" minä ja Julius ihmettelimme yhtäaikaa. "Mä oisin käyny ton reissun varttiin mut ehei, neidit alko väittelee onko minttusuklaa- vai vaniljajäätelö parempaa", hän huokaisi tuskissaan.
