(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
"Ollaanko me oikeesti oltu jo vuos yhessä?" mietin maaten Violan alla. Cuddlailimme sohvalla kahdestaan. "No ollaan. Pitäskö meiän uuestaan lähtee pulkkamäkeen?" hän ehdotti virnistäen.
"Joo ja sit sä kosit mua toisenki kerran", hymähdin. Suljin silmäni ja hengitimme samaan tahtiin. Kellon viisarit liikkuivat eteenpäin. "Suvillaki on jo eka vuos täynnä ens viikolla", totesin.
Aika meni oikeasti helvetin nopeasti. Vastahan olin ollut epätoivoinen ja kuolemanhaluinen teinityttö, joka oli raskaana ja jumissa omassa kodissaan.
Ja nyt hieman yli vuoden kuluttua olin se sama teinityttö, jolla oli upein kihlattu ja suloisin tyttö, koulussa meni todella hyvin ja minulla oli jopa kavereita.
"Tiiäkkö mä en ees olis tässä jos me ei oltais tavattu", kuiskasin edelleen silmät suljettuina. "Kyl sä oisit. Siru ite sä oot ollu luovuttamatta, mä oon vaa kertonu sulle että et ny perkele luovuta."
"No voihan sen tolleenki aatella, mut Viola oikeesti, en mä olis selvinny. Ensinnäki mä sain sulta ja Saanalta kodin, haloo. Se oli sun ansiosta.
Sä oot ollu se ihminen joka on kuunnellu kaikki mun itkut ja auttanu painajaisten jälkeen nukahtaa. Viola sun takii mä oon heränny seuraavaan päivään."
Hetkeksi makuuhuoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Kai hän oikeasti mietti itsekin, miten suuressa roolissa hän oli ollut tämän ajan elämässäni.
"Ehkä meiät sit on tarkotettu yhteen ku ollaan näi hyvä tiimi", hän lopulta pohti ja nosti päätään luoden välillemme katsekontaktin. "Ehkä?" naurahdin.
"No nii, ehkä. Ei sitä nyt kummiskaa ihan varma voi olla."
"Sä se oot hölmö."
"Ja sä rakastat mua silti."
"Joku mielenhäiriö vaan."
"Olkoon mut mä pidän siitä."
Kikatin hänen hölmölle puheelleen. Viola virnisti suloisesti ja veti kasvojani lähemmäs yltääkseen suutelemaan minua. Jokainen suudelma sai unohtamaan kaiken muun ympäriltäni.
Jopa ensimmäinen pusumme, voi luoja. Vaikka sen seuraukset olivatkin kamalat, en katunut sitä laisinkaan. Tekisin sen koska tahansa uudestaan, sillä se oli sen arvoista.
"Mut kyl tää hölmö rakastaa kans sua", Viola kuiskasi. Hymyilin vain hänen huuliaan vasten. Hän todellakin oli sielunkumppanini, hänen oli pakko olla.
Mä en olis kenenkää muun kans näi onnellinen tai tuntis miten mun sisänen lapsi saa rakastaa taas ja olla rakastettu.
***
Anton
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
