Palava sydän 5

5.

Aleksi pov.
Istun Ollin sairaala sängyn vieressä.
"Tää on vähän samanlainen kuin se meidän Levi reissu, muistatko" Sepitän Ollille vaikkei hän ehkä kuulekkaan minua. Sairaala huoneen kämäisestä radiosta alkaa soimaan Radioheadin kappale creep.
"When you were here before couldn't look you in the eye you're just like an angel your skin makes me cry you float like a feather in a beatiful world i wish i was special you're so fucking special" lauloin hiljaa mukana silittäen tuon käsivartta. Olin ilmoittanut Aleksanterille että Olli on sairaalassa.
Pian sairaala huoneen ovi avautuu ja luulen sen olevan pelkkä sairaan hoitaja niin en kiinnitä häneen huomiota.
"A-aleksi" kuulen äänen.
Käännyn katsomaan ja siinä seisoo rakas poikani Aleksanteri.
(Jou aika outoo kurjottaa tolleen)
Ryntään halaamaan Assua.
"Miten Olli voi" Hän kysyy.
"En mä tiedä. Ei lääkärit ole kertonut mitään muuta kuinka pitää vain odottaa" Sanon haikeana ja katson Ollia.
"Mitä sä täällä teet, eikö sun pitäis olla omilla teillä ulkomailla" Kysyn.
"Mun oli pakko tulla, en voinut vaan siellä lymytä ja odottaa mitä tapahtuu" Assu sanoo.
"Miten sä ees näin nopeesti tulit" Kysyn.
"Me oltiin Norjassa, otettiin eka lento" Tuo sanoo.
"Me? Otitko Aleksandran mukaan" kysyn.
Aleksandra astuu oven takaa.
Halaan häntä.
"Ette saa olla näin kauaa pois, tässä tulee ikävä"

....

Joo meikän terkut tähän päätteeksi. Alotin tän tarinan koska mun bc boom tuli takas.. ja nyt se vähän niinku lähti taas😐 en tiiä kuinka useesti nyt jaksan tätä väsätä mut jooh. Costee kirja saa jatko osan lähi päivinä. Ottakaa se haltuun jos ette vielä ole✨❤️