Joonas auttoi minulle vaatteeni ja veti mustat hiukseni hiusvahalla taaksepäin. Katsoin itseäni peilistä. En näyttänyt itseltäni. En pitänyt tästä. En yhtään. En koskaan pidä koskaan tälläisiä vaatteita. Näytän joltakin mafia pomolta. Ahdistavaa.
"Olli vaan tykkää susta tälleen.. Meet vaan sen eteen ja näytät minkälainen oot oikeesti. Se tulee varmasti tykkäämään susta", Joonas sanoi. En uskonut tuohon. "Mutta enhän mä oo yhtään tällänen. Olli saa musta ihan eri kuvan", sanoin. Joonas pudisti päätään. "Älä oo naurettava. Ala mennä. Kello on kohta 12 ja sä myöhästyt". En voinut muutakaan. Lähdin kohti ravintolaa. Huomasin Ollin jo odottavan sen edustalla. Hänellä oli päällään musta kauluspaita ja farkut. Hän näytti..seksikkäältä. Miksi mä ajattelen näin! En mä halua!
"Aa Aleksi, hei. Mä en aatellukkaan että sä näyttäisit..tolta.. Siis tarkotan, että noin hyvältä. Oln ylmättynyt, mutta vaan hyvällä tavalla", Olli sanoi. Tervehdin takaisin. "Mennäänkö sisälle?" kysyin ja viitoin ravintolaan päin. Olli nyökkäsi ja menimme sisälle ravintolaan. Olli meni tiskille ja kertoi, että hänellä on pöytävaraus. Eli hän oli oikeasti sujnnitellut tätä. Jos ei aiemmin niin sitten sen jälkeen, kun sovimme paikan. Hän oli nopea liikkeissään.
"Tuolla", Olli sanoi ja osoitti kädellään erillään muista olevaa kahden istuttavaa pöytää. Huokaisin peloissani ja kävelin edeltä pöytään. Olli veti minulle tuolin pöydän alta ja istuin siihen. Katsoin ympärilleni ravintolaan. Se oli paljon hienompi, missä olen tottunut käymään. Minulla ei koskaan olisi tarpeeksi rahaa tälläiseen. En tiedä, mistä Olli on saanut rahansa mokomaan. En viitsi kysyä. Eihän se olisi kohteliasta.
"Mitä sä haluat syödä?" Olli kysyi. Eihän meillä edes ole vielä ruokalistoja tullut. Enhän minä tiedä, mitä täällä on. Kohautin olkapäitäni. Onneksi tarjoilija toi ruokalistat nopeasti ja tilasimme jo juomat. Listalla oli paljon hyviä ruokia. En tiedä, mitä ottaisin. On niin paljon valinnanvaraa. En osaa päättää!
"Mä en tiedä, mitä mä otan. On niin paljon..valinnanvaraa", sanoin. Olin piiloutunut ruokalistan taakse. Olli kuitenkin laski sen alas. Hänen ruskeat silmänsä tuijottivat minua pysähtyneenä. "Ota tää. Mä oon käynyt täällä niin paljon, että tiiän tän olevan hyvää", Olli sanoi ja osoitti yhtä nimeä. Nyökkäsin.
Tarjoilija tuli pyytämään tilauksemme ja nyt vain odottelimme. Join juomaani samalla odottaen ruokaa. Join, ettei minun tarvitsisi puhua Ollille. Ruokamme tultua huomasin, että olin juonut juomani loppuun. Ollilla sitä oli jäljellä täys lasi. Hän ei ollut koskenutkaan siihen.
"Tarvitko toisen juoman?" tarjoilija kysyi minulta. Ollikin katsoi nyt tyhjää lasiani, mutta pudistin päätäni. "En mä tarvii kiitos vaan". Tarjoilija nyökkäsi ja sitten poistui tekemään omia juttujaan. Olin juuri ottamassa ensimmäistä palasta hampurilaisestani, kun Olli kysyi: "Mikset sä sanonut, että tarviit toisen juoman?". Totuushan oli, että tarvitsin mutta en halunnut tuhlata Ollin rahoja siihen. "Koska mä en tarvitse", vastasin ja laitoin haarukan suuhuni.
"Ootko tottunut siihen, ettet ota uutta juomaa köyhänä ihmisenä?". Ollin kysymys sai ajan pysähtymään. Eikä todellakaan hyvällä tavalla. Eikö Olli muka tiennyt, ettei ole kohteliasta sanoa toisia köyhiksi. "Kuule!" Huusin ja heitin haarukan ja veitsen pöydälle. "Miten sä voit sanoa noin! Toi ei ollut mitenkään kivasti sanottu! Sä oot aivan mahoton!" jatkoin huutamista ja nousin tuolista samalla paukkauttaen käteni kovaa pöytään niin, että lasit lentelivät. Painelin ulos ravintolosta ja jätin Ollin sinne yksin miettimään asioitaan. Soitin Joonaksen hakemaan.
***
~ S:511 ~
