Olli:
Näin koko jutun. Näin, kun Aleksi putosi veteen. Nostin hänet ylös sieltä ja soitin ambulanssin. Minua pyydettiin mukaan sairaalalle. En tiennyt, olisiko minun pitänyt, mutta lähdin mukaan. Aleksi oli kiinni hengityskoneessa. Sanottiin, että hänellä olisi hypotermia. Minua pelotti. Minulle oli tapahtunut sama asia joskus vuosia sitten. Muistin sen silti niin kirkkaasti, että olisi voinut luulla sen tapahtuneen eilen. Siitä on kuitenkin viisi vuotta aikaa. Jouduin olemaan sairaalassa kaksi viikkoa. Se ei ollut kivaa aikaa. En olisi toivonut sitä kenellekään. Varsinkaan Aleksille. Tälle miehelle, jota jumaloin niin paljon. Miehelle, jonka vuoksi olisin voinut vaikka kuolla.
Istuin odotusaulassa ja odotin lääkäriä, joka tulisi kertomaan Aleksin tilanteen. En tiedä, haluaako Aleksi minua sinne, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Menen sinne.
Nousin ylös, kun lääkäri käveli luokseni. "Oletteko Aleksi Kaunisveden läheinen?" tämä kysyi. Läheinen. En saa tietoja, jos en ole hänen läheisensä. "Olen", vastasin. Lääkäri pyysi istuutumaan ja istui viereeni. Onkohan tämä vakavaa. Eikai minua muuten olisi pyydetty istumaan.
"Elikkäs. Aleksilla todettiin hypotermia, jonka seurauksena hänen aivonsa pysähtyivät. Hänet kiidätettiin leikkaukseen, jossa hänet jouduttiin elvyttämään. Leikkaus onnistui hyvin ja Aleksi on nyt toipumassa teho-osastolla. Jos haluatte, pääsette katsomaan häntä. Huone on numero 6, tässä kerroksessa tuolla päin", lääkäri sanoi ja viittoi oikeaan suuntaan.
Lähdin kävelemään kohti Aleksin huonetta. Hän makasi silmät kiinni sängyssä ja näytti niin rauhalliselta. Menin istumaan sängyn vieressä olevalle tuolille. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Aleksi nukkuu. Kenelle voisin muka puhua täällä?
Huoneeseen astui valkotakkinen tarkistamaan Aleksin arvot. Tämä kertoi, että Aleksia aletaan herättelemään huomenna ja että minun kannattaisi mennä kotiin yöksi. En sanonut siihen mitään. Haluan olla täällä yön. Haluan olla täällä silloin, kun Aleksi herää. Ihan sama kuinka kauan siinä kestää.
Yö alkoi saapua ja menin makaamaan huoneessa olevalle sohvalle. Se ei ollut mikään mukavin nukkumapaikka, mutta en tietenkään voi mennä Aleksin viereen. Jossakin kohtaa huomasin olleeni todella väsynyt eikä silmätkään enää jaksaneet pysyä auki. Päätin nukahtaa. Kyllä minut joku herättäisi.
Joonas:
Sain soiton sairaalalta ja minulle kerrottiin Aleksin olevan siellä. Kun menin hänen huoneeseensa huomasin Ollin nukkuvan sohvalla. Hän ei herännyt tulooni. En kehdannut herättää. Lääkäri sanoi Ollin auttavan Aleksia, joten annoin hänen nukkua palkinnoksi siitä. Ilman häntä Aleksi olisi varmasti kuollut.
En kehdannut olla kauaa sillä kello oli jo paljon ja Olli oli muutenkin täällä. Hän kyllä osaisi huolehtia Aleksista. Kunhan huolehtisi itsestäänkin..
***
~ S:379 ~
|| Nää luvut loppuu aina jotenkin tälleen oudosti mutta oon päättänyt etten tee mitään helvetin pitkiä lukuja ||
