|| Alan kirjottaa toisella käyttäjällä joulukalenteria. Se ei oo Bc aiheinen, mutta jos kiinnostaa ja haluaa käydä lukemassa niin kannattaa odottaa joulukuuhun.. ja seurata Fancy_Hit käyttäjää niin saatte ilmoituksen aina, kun uusi luukkuu ilmestyy. ||
Tänään olisi aika mielenkiintoinen päivä. Okei ei ole, mutta voisi olla. Nimittäin Ollin pitäisi lähteä töihin, mutta hän ei haluaisi jättää minua yksin. Olen ymmärtänyt, ettei Olli haluaisi minun tulevan töihinsä mukaan. Mutta tänään hänen on pakko. Heräsimme kymmeneltä eli kiirettä piti. Työpaikalla piti olla yhdeltätoista ja tästä menee ainakin puoli tuntia autolla. Pitäisi siis olla liikenteessä aika pian, jos siis haluamme keretä ajoissa sinne.
"Okei, sitten mennään. Onko kaikki mukana?" Olli kysyi. Näytin kangaskassia, joka roikkui kädessäni. Olli oli laittanut sinne läppärinsä, lääkkeensä ja olimme laittaneet sinne puhelimet jne. Kaikki oli siis mukana. "Hyvä". Olli lukitsi oven ja lähdimme hänen autolleen. Onneksi Olli oli ajanut autonsa parkkihalliin sillä pihalla olevat autot olivat -tai ainakin näyttivät- jäässä ja heidän omistajien pitäisi skrapata ikkunat, jotta näkisivät pihalle. Onneksi meidän ei tarvinnut.
"Saatana!" Olli kirosi. Olimme joutuneet ruuhkaan. Hän vilkuili rannekelloaan stressaantuneena ja yritti pysyä rauhallisena. Se ei oikein tuottanut tulosta. Tälleenhän ei saisi tehdä, varsinkaan liikenteessä, mutta laitoin käteni Ollin reidelle ja silitin sitä. Huomasin Ollin alkavan rauhoittumaan pikku hiljaa. Hymyilin hänelle.
Matkaa jatkettuaan otin käteni pois ja olimme Ollin työpaikalla viittä vaille yksitoista. Valtava valkoinen rakennus kohosi edessäni ja olin melkein pyörtyä. Isot rakennukset eivät ole minusta kivoja. Jouduin juoksemaan Ollin perässä, kun tämä kiiruhti pikanopeudella toimistoonsa. Luulin meidän saavan olla kahden, mutta siellä oli kaksi muutakin. Otaksun Ollin työkavereiksi. Olli veti minulle tuolin jostain ja sain istua hänen vierellään ja katsoa samalla, kun Olli teki töitään läppärillä. Mielenkiintoista. Huomasin kahden muun miehen toimistolla tuijottavan Ollia ihmeissään.
"Olli", kuiskasin, jotta saisin tämän huomion. Olli keskeytti työnsä ja käänsi katseensa minuun. Osoitin kahta muuta miestä ja Olli kääntyi katsomaan heitä.
"Really! Mitä te haluutte?" Olli kysyi heiltä. Miesten kasvoille nousi virne. "Te ootte tekopyhiä paskoja!" Olli sanoi. Miehet eivät näyttäneet suuttuneen Ollin heitosta. "Ja te ootte söpöjä", miehistä vaaleahiuksinen sanoi. Olli pudisti päätään ja keskittyi taas läppäriinsä.
"Ketä noi on?" kuiskasin. "Tommi ja Joel. Työkavereita. Ärsyttäviä sellasia", Olli kuiskasi takaisin. "Ai niinkö?" nostimme molemmat katseemme edessä olevaan blondiin. Hän oli todella pitkä. "Häivy siitä!" Olli käski. Blondi nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi ja meni takaisin omalle pöydälleen.
Ruoka tunnin alkaessa Joel ja Tommi lähtivät syömään. Jäimme Ollin kanssa kahden. Huomasin tämän näyttävän tuskastuneelta ja katseeni osui housuissa pullottavaan kohoumaan. Voi Olli-pieni. Taitaa hänellä olla pahat paikat edessä. "Stondaako sulla?" kuiskasin ja menin lähemmäksi Ollin korvaa. Olli ei vastannut mitään. Nuolaisin häntä kaulalta ja aloin pikku hiljaa hivuttamaan kättäni lähemmäksi Ollin haaroväliä. Olli kuitenkin nappasi kovaa kädestäni kiinni ja siihen loppui käteni matka.
Nostin katseeni Olliin hymyillen. Hän pudisti päätään ja kiinnitti katseensa takaisin läppäriin. Sain tietää, että Olli pitää lounastaukonsa eri aikaan, kuin muut.
Olin tuijotellut Ollin kasvoja, kun tämä oli tekemässä töitä. Yritin saada huomiota, mutta hän ei huomannut. Tai sitten hän vain kiusakseen ei halunnut huomata. Tommi ja Joel eivät vieläkään olleet tullut takaisin ja lounastauko loppui kaksi tuntia sitten. Tuntuu, ettei he tule edes takaisin. Ainakin heidän koneensa näyttivät siltä, että ne olivat sammutettu.
"Olliii...täällä on tylsää", valitin ja aloin pyörimään tuolilla. Olli irrotti katsensa koneen ruudusta ja kääntyi katsomaan minua. Hymilin hänelle. Kohouma hänen housuissaan ei ollut vieläkään laskeutunut. Olli ei ollut tehnyt mitään sen katoamiseksi.
"Mun työ on tylsää. Sille ei vain mahda mitään", Olli sanoi. Miksi hän sitten otti tämän työn!!! "Miksi sä sitten otit tän työn? Sähän kuolet tylsyyteen täällä!!" valitin vielä enemmän kuin koskaan. Nojasin taaksepäin ja kaaduin tuolilla lattialle. Olli nousi omalta tuoliltaan ja ojensi kätensä nostaakseen minut. Tartuin siihen ja nousin ylös. "Tästä saa paljon palkkaa...ja mulla on maailman ihaninta seuraa täällä", Olli sanoi ja nosti minut syliinsä. Hän laski minut pöydälle ja siirsi tavaransa syrjään. Olli laski kätensä reisieni päälle ja puristi niitä. Se sai aikaan eräänlaisen...tunteen tuolla jossain.
Olli kumartui yläpuolelleni ja lähestyi kasvojani. Hän kiersi jalkani ympärilleen ja kuiskasi korvaani: "I take you now, babe"
***
~ S:631 ~
