Silence.

Olen syytön...

On kulunut vasta pari viikkoa tänne saapumisestani ja olen jo oppinut melkeimpä kaiken tästä paikasta. Kiitos kuuluu Brookelle. Olen myös joutunut ongelmiin mistä Brook minua varoitti.Olemme jääneet jälki-istuntoon,KaKeen (kasvatus keskustelu) ja suoraan siistimis/kokkaus hommiin.
KaKe oli elämäni kamalin asia. Siellä soitimme vanhemmille kotiin ja jouduin ensimmäisenä puhumaan tapahtuneen ja sitten opettajatar. Niiskutin puhelimessa äidille ja yritin kuulostaa mahdollisimman nöyrältä ja surulliselta. Olisin voinut vannoa, että ilmeeni sijasta naamassani olisi voinut olla teksti "Olen syytön". Äitini ei pitänyt kuulemastaan vaan rupesi huutamaan. Tämä on pahinta mitä olen vielä koskaan tehnyt. Hah sanon minä. Täällä tupakan poltto on ihan normaalista. Kaikki salakuljettavat tänne tupakkaa, alkoholia, pilveä, pornolehtiä tai kiellettyjä esineitä.
Muistan ekan kerran täällä yöllä Brooke oli tarjonnut minulle tupakan. En ollut koskaan polttanut ja Brook tiesi sen. Hän opetti minut sytyttämään tupakan ja vetämään henkeen. Köhein monta minuuttia ekan vedon jälkeen. Ja sama toistui moneen kertaan. Lopulta osasin vetää henkosia. Tupakka itsessään maistui aivan sukalta mitä on hierottu nokeen. Juoruilu tapahtui aina tupakoidessa, joten olihan minunkin pakko ruveta polttamaan (tai niin minä itselleni toistelin). Jensen oli myös monesti tupakoinut meidän huoneessamme jutellen Brookin kanssa jostain tyhmistä blondeista kakkos kerroksesta. Olin todella kateellinen. Enkä tarkoita sillä mitään ala-asteen mustasukkaisuutta vaan olen oikeasti todella kateellinen ja mustasukkainen. Joka vaikuttaa todelta oudolta, koska emmehän me ole edes yhdessä tai kavereita. Emme ole edes kunnolla puhuneet. Jensen juttelee vain Brookille ja Thomasille.
Thomas on Jensenin huonetoveri. Thomaskin on naurettavan hyvännäköinen, mutta tällä on tyttöystävä. Thomas ei vaikuta poikaystävä tyypiltä päältä päin, mutta nyt kun olemme jutelleet en voisi kuvitella parempaa poikaystävä materiaalia. Thomas on pitkä, lihaksikas ja hänellä on tatuonti kädessä joka jatkuu niskaan aina korvan taakse. Hänellä on upeat vaaleat hiukset, jotka on leikattu samaan tapaan kuin Leonardo DiCapriolla on titanic elokuvassa. Hän ei kyllä muistuta Leonardoa vaan hmmm....Connor Frantaa (sitä vloggaajaa).
Sytytän tupakkaa pihan perällä istuen vasten vanhaa puuta. Tämä on koko koulun ainoa rauhaisa paikka missä ei käy ketään. En edes tiedä tietääkö muut tästä. Sisäoppilaitoksen takapiha nimittäin jatkuu lammelle saakka. Pihaan kuuluu myös metsikkö ja pieni kukkatarha. Kukaan ei ikinä tule tänne. Saan aina olla täällä ihan rauhassa, mutta tänään en saanut.
-Anteeksi, mutta täällä tupakan poltto on ehdottomasti kielletty !
Tunsin kuinka kylmät väreet levisivät pitkin selkäpiitäni..kiva taas keittiövuoroja, mutta kun käännyin siellä ei ollutkaan kukaan opettajista vaan Jensen. Jensen istui viereeni ja sytytti tupakkansa. Tunsin kuinka puna kohosi kasvoilleni ja hengitykseni tiheni. Siinä minä istuin salaisessa paikassani koulun suosituimman pojan kanssa.
-Pelästyitkö ees!
Jensen sanoi nauraen kovasti.
-Pelästyin lisä keittiövuorojoa ja mitä sä teet täällä?
Kysyin ihmettelevvällä äänellä ja kysymysmerkki ostallani. Sain lisättyä siihen vähän nauruakin.
-Tää on mun vakio tupakkapaikka, joten jos ollaan tarkkoja mun pitäis kysyä sulta tota, mutta annetaan nyt tän kerran olla.
Jensen sanoi ja hymyili. Minäkin pakotin hymyn kasvoilleni. Luulisi, että ihastuksensa lähellä hymyilisi koko ajan, mutta tein kaikkeni ettei hän näkisi ihastumistani.
-Anteeksi. Tässä on vain niinn rauhallista ja ajattelin ettei kukaan ole löytänyt tätä paikkaa.
-Ei olekkaan ennen mua ja nyt sä löysit tän. Mä pyydän ettet sä paljastais tätä paikkaa muille, koska viihdyn täällä mieluiten yksinäni.
-Ei hätää, en halunnut itekkää seuraa tänne.
-Ai et haluu mua tänne?
Käännyin katsomaan Jenseniä, joka oli niin komea ja seksikäs. Tämä odotti vastausta ja olisin halunnut huutaa vaikka kuinka kovaa "PIDÄN SINUSTA! OLLAANKO YHDESSÄ?", mutta kuka tervejärkinen niin tekisi?
-No sun seuras kelpaa paremmin kuin hyvin.
Jensen kääntyyi katsomaan minua ja kohtotti toista kulmakarvaansa. Hän taisi tajuta, että olin tuijottanut häntä ja sanonut nyt noin. Hätäännyin ja käänsin katseeni pois. Tunsin kuinka Jensen katseli minua yhä. Yritin polttaa tupakkaa, mutta käteni tärisivät.
-Onko sulla kylmä?
Jensen kysyi. Nyökkäsin puhaltaen savua. Sitten tunsin Jensenin tulevan lähemmäs. Hän laittoi takkinsa päälleni ja jäi viereeni istumaan. Nyt oli Jensenin vuoro poltella kun minä tuijotin häntä.
-Kiitos...ei sun tarvi kun nyt sulle tulee kylmä.
Olin jo ottamassa takkia pois, mutta Jensen teki käsi eleen ettei ottaisi takkia takaisin, joten pidin sen ylläni. Takissa tuoksui vahvasti Jensenin oma tuoksu ja jonkun miesten hajuveden (kenties?). Se tuoksui taivaalliselta. Jäin taas katsomaan Jenseniä ja pakotin itseni kysymään minua vaivaavaa asiaa.
- Miksi sinulla ei ole tyttöystävää vaan tyttöystäviä?
-Auts.
Jensen oli taas kääntynyt katsomaan minua hymyillen kysyvästi.
-Tarkoitan sitä, että et vaikuta tyypiltä, joka makaa vain yhden illan tytön kanssa ja jättää tämän.
-En kai sitten...En kai myöskään olekkaan. En ole vain löytänyt sitä oikeaa. Enkä myös halua olla selibaatissa täällä.
Jensen alkoi nauramaan. Minä vaiin punastuin uudestaan. Katsoin tätä ihan uusin silmin. Jensenin sanoissa oli perää, koska tulisimme olemaan täällä tosi kauan eikä kukaan välittänyt Jensenin touhuista vain siitä ettei tällä ollut tyttöystävää. Tupakkani loppui ja mietein ottaa uuden, mutta Jensen nousi ja tarjosi kättään nostaakseen minut ylös. Tartuin käteen ja lähdimme kävelemään kohti rakennusta. Emme sanoneet sanaakaan paluu matkalla.
Päästyäni huoneeseeni Brook nousi sohvalta silmät suurina.
-ONKO TUO JENSENIN TAKKI?
-Joo taitaa olla.
Sanoin hymyillen katsoen takkia, joka oli jäänyt päälleni. Brook oli kysymässä jotai, mutta hillitsi sitten itsensä ja palasi istumaan. Heitin takin sängylleni ja hymyilin lisää, koska tajusin minun ja Jensenin välillä olevan salaisuus. Ja tiesin varmasti enemmän hänestä itsestään mitä moni muu koko koulussa.
-Varastitko sää sen siltä?
Brooke kysyi tosissaan. Käännyin Brookea päin ja mulkaisin häntä.
-Tosissaan sä kuvittelet musta tollasta! Se antoi sen, koska luuli mun olevan kylmä.
Brooke ei näyttänyt vakuuttuneelta.
-Olen syytön...oikeesti!
-OKEI NYT SÄ JOUDUT KERTOMAAN KAIKEN !
Kerroin Brookelle kaiken aivan kuten olikin tapahtunut paitsi olin paikkamme ja vastauksen kysymykseeni. Kerroin Jensenin vain tuhahtaneen kysymykselleni.
-Noh..ainakin sä yritit, mutta ton takin sun täytyy palauttaa. Ihmiset vielä rupeavat levittämään huhuja.
-Joo palautan sen huomenna.
Oikeastaan en välittänyt hiton vertaa ihmisten juoruilusta. Olisin vain onnellinen mennessäni heidän ohitse Jensenin takki päälläni.