Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 13

Zayn
Tiedän, että Niallin kanssa oleminen ei ole hyvä ajatus, mutta antaessani hänelle suukon otsalle hyvästiksi ja nähdessäni hänen suloisen hymynsä, en voinut ajatella muuta kuin miten täydellinen hän on, ja miten hyvä olo minulla on hänen seurassaan. Ehkä se tosiaan menee niin, että ihastuu juuri sellaisiin tyyppeihin keihin vähiten odottaisi ihastuvan. Koska Niall... no, sanotaanko, että en olisi ikinä ennen uskonut oikeasti pitäväni hänestä jollain tapaa.

Puren alahuultani ja astelen itsevarmasti porukkaani kohti tupakka oikean käteni etu -ja keskisormieni välissä. On perjantai-iltapäivä, koulua olisi vielä tunti ennen viikonlopun alkamista. Normaalisti skippaisin tämän tunnin ja aloittaisin viikonlopun muita aiemmin, mutta nyt haluan mennä tunnille - olen Niallin kanssa samassa kuvisryhmässä. Minut kai siirrettiin sinne tai jotain, en oikein tiedä. Muistan vain että olen nyt samassa ryhmässä Niallin kanssa. Muulla ei edes ole väliä.

Kun porukkani huomaa minut, kaikki hymyilevät leveästi ja taputtavat minua tuttuun tapaan selkään. Onnistun itsekin hymyilemään, vaikka oikeasti mieleni tekisi vain motata jokaikistä sen eilisen kuulemani keskustelun jälkeen. Mutta minun on pakko olla heidän kanssaan edes välillä. Muuten he alkaisivat epäilemään että olen oikeasti kiinnostunut Niallista. Enhän siis todellakaan ole tai mitään. Huoh.

"Kato kuka tuolla on", havahdun mietteistäni kuullessani Zacin äänen, ja hänen nyökätessään jonnekin taakseni käännyn katsomaan. Vatsassani muljahtaa ikävästi. Se on Niall.

"Mitä siitä?" kysähdän mahdollisimman huolettomasti ja toivon, ettei ilmeestäni näe kuinka vihainen ja huolestunut olen. Kumpa he vain unohtaisivat Niallin kokonaan. Miksi juuri hänen pitää olla heidän silmätikkunsa?

"Mennään opettamaan sille pari juttua", Andrew sanoo ja koko porukka lähtee astelemaan häntä kohti. Ei, ei, ei...

"Miksi te tuhlaatte aikaanne tohon säälittävään hinttiin?" kysyn lähtiessäni heidän peräänsä. Minua ärsyttää, etteivät he ole viime aikoina totelleet minua niin paljon kuin ennen. Minä se pomo olen.

"Kuule Zayn, tiesitkö sä että se on kusessa suhun?" Liam kysäisee asettaessaan kätensä nojaamaan olkapäälleni. Yritän vetää yllättyneen ilmeen kasvoilleni, vaikka en ole varma onnistunko.

"Jep, hyi. Sä varmaan haluat kertoa sille ettei sillä ole mitään mahollisuuksia?" hän jatkaa, ja kohottaa kulmiaan katsoen minua tiukasti. Tiedän, että Liamilla on jotain vihiä minusta ja Niallista, ja koska hän haluaa suojella minua hän tekee näin. Ehkä vähän outoa, mutta Liam tietää kuinka tärkeä maineeni on minulle.

Puraisen väkivaltaisesti alahuultani. Minun on siis tehtävä tämä. Arvasin, että näin käy.

Ravistan hieman päätäni ja katson Niallia, joka ei ole vielä huomannut meitä, ja joka näyttää niin haavoittuvalta nojatessaan seinään kädet taskuissa. Tulen vihaamaan itseäni tämän jälkeen.

Lähden kävelemään häntä kohti porukka kannoillani. Yritän ehtiä hänen luokseen ennen heitä varoittaakseni tätä, mutta en ehdi. He kuulisivat sen.

Päästessäni Niallin luokse katson häntä anteeksipyytävästi, ennen kuin puristan silmäni kiinni ja lyön häntä nyrkillä naamaan.

Pian Niall kompuroi ylös ja juoksee pois kokonaan koulun pihalta. En voi jäädä tähän enää, mutta en voi mennä Niallinkaan perään joten ilmoitan käyväni kusella ja juoksen sinne vessaan, jossa olen Niallin nähnyt niin monesti. Lukitsen itseni perimmäiseen koppiin ja nojaudun seinää vasten.

Suljen silmät ja hengitän raskaasti. Puristan käteni nyrkkiin niin, että kynteni painuvat kämmeniäni vasten. Se ei auta itseinhooni nyt yhtään, joten isken nyrkkini päin seinää joka erottaa kopit toisistaan. Lyön niin kovaa, että siihen jää jälki. En edes huomaa kädessäni tuntuvaa kipua.