The Different Ones II H.S. in Finnish

KAKSI

Lento meni nopeasti. Pikkuhiljaa taaksemme jäi ensin Manchester, sitten Iso-Britannia ja viimein koko Eurooppa. En ollut koskaan aiemmin poistunut Euroopan rajojen sisältä. Uutukainen viisumini poltteli taskussani henkilökorttien ja passin kanssa. Ennen kuin huomasinkaan, lentokone alkoi laskeutua ja pian huomasin käveleväni terminaalia pitkin.

''Scott!'' Nicola kiljaisi nähdessään tutun hahmon lentokentällä. Hän hyppäsi veljensä syliin ja sisarukset halasivat pitkään. Hymyilin Scottin avopuolisolle, Benjaminille.

''Hei, oon Madison'' esittäydyin.

''Benjamin'' tummakutrinen, komea mies sanoi elegantisti.

''Ben'' Nicola sanoi ja halasi miestä.

''Kiva nähdä pitkästä aikaa Nicki''

''Autatteko te näiden laukkujen kanssa?'' Nicola kysyi.

''Senhän takia me tänne tultiinkin. Voin viedä teidät kämpille'' Benjamin vastasi. Miehet ottivat matkalaukkumme ja meille tytöille jäi vain käsimatkatavarat. Benjamin käveli parkkihallin poikki kohti mustaa, isoa maasturia, tuollainen ei varmastikaan ollut halpa. Istuin Nicolan seuraksi takapenkille miesten puntaroidessa miten saada kaikki tavaramme autoon.

''Hei, me jätettiin suurin osa tavaroista-'' Nicola aloitti.

''SUURIN osa tavaroista?'' Scott ähkäisi:

''Mihin tytöt tarvitsee niin paljon tavaraa?''

''Scott hei, kaikki sun vaatteet eivät edes mahtuisi näihin'' Benjamin nauroi. Nicola loi kaikkitietävän katseen veljeensä ja kääntyi sitten takaisin minun puoleeni.

''Ootko sä innoissas?'' nuori nainen hihkui.

Hymyilin pikaisesti:

''Joo kai''

''Scott ja Benjamin asuu Manhattanilla, Upper East Sidella. Sun täytyy nähdä niiden kämppä, se on valtava kattohuoneisto''

''Kattohuoneisto? Upper East Sidella? Wau'' olin vaikuttunut.

''Bennyn isä on jonkin sortin miljardööri tai jotain sellaista''

''Ahaa, no sitten se on ihan ymmärrettävää''

''Benjamin on oikeasti varmasti mukavimpia ihmisiä keitä maailmasta löytyy, vähän harmittaa, että hän on homo. Tai ei se oikeastaan harmita, Scott ansaitsee jonkun Benjaminin kaltaisen''

''Benjamin kyllä vaikutti tosi kivalta''

''Ja sillä on ihania heterokavereita'' Nicola lisäsi silmää iskien Benjaminin ja Scottin istuessa autoon.

''Noniin, minnekäs sitten?'' Benjamin naurahti käynnistäessään auton.

Ehkä tästä tulee ihan hauskaa.

Vapaudenpatsas, Empire State Building, Wall Street, Brooklyn Bridge.. Benjamin halusi näyttää jokaisen turistikohteen New Yorkissa.

''Säkö pääsit Columbiaan lukemaan oikeustiedettä?'' Benjamin kysyi kun ajoimme vihdoin kohti Brooklyniä ja meidän asuntoamme.

''Joo'' vastasin hymähtäen.

''Ehkä mä palkkaan sut firman asianajajaksi sitten kun valmistut'' Benjamin nauroi. Miehestä oli mahdotonta olla pitämättä.

''Noniin, täällä ollaan'' Scott sanoi pian innostuneena ja avasi turvavyönsä auton pysähdyttyä.

Nousin autosta jännittyneenä ja seurasin Nicolan kanssa miehiä sisään kerrostaloon. Benjamin avasi oven ja astui asuntoon sisälle.

Leukani loksahti auki kun näin missä asunnossa tulisin asumaan kouluaikani.

''No, mitä pidätte?'' Benjamin kysyi niskaansa hieraisten.

''Mä en.. mä en tiedä mitä sanoa'' henkäisin katsellessani ympärilleni.

''Tää on niin kaunis'' Nicola henkäisi:

''Kiitos Benny'' hän jatkoi ja halasi Benjaminia.

Benjamin oli ostanut asunnon ja remontoinut sen upeaan kuntoon ja vuokrasi sen nyt edullisesti meille.

''Täähän oli pelkästään mukava pikku projekti'' Benjamin sanoi kumartaen ja kietoi kätensä Scottin hartioille. Maailmasta ei varmaan löytyisi suloisempaa paria kuin Benjamin ja Scott.

''Me jätetään teidät tutustumaan tähän kämppään, nähdään huomenna!'' Scott sanoi ja lähti Benjamin vanavedessään.

''Öitä!'' Benjamin huikkasi ja poistui asunnosta.

''Mä otan pienemmän makuuhuoneen'' Nicola ilmoitti heti poikien lähdettyä.

''Joo, siis häh?'' kysyin hämilläni, kuka haluaisi pienemmän makuuhuoneen?

''Mulla oli Manchesterissa isompi makuuhuone, nyt on sun vuoro'' Nicola vastasi ja veti matkalaukkunsa lähimmästä ovesta sisään.

''Okei, kiitti'' huikkasin ja astelin matkatavaroideni kanssa olohuoneeseen. Asuntomme oli kolmannessa kerroksessa oleva supertilava kolmio. Iso, vaalea keittiö tummilla kivitasoilla, keittiön valtavista ikkunoista avautui näkymä Brooklyn Bridgelle ja Manhattanin valot näkyivät horisontissa. Olohuoneen puulattialla makasi pehmeän näköinen suuri karvamatto. Beiget kangassohvat, ruskeankirjavat verhot. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu.

Kävelin suurempaan makuuhuoneeseen olohuoneen seinustalla olevasta ovesta. En ollut varma, oliko huone siellä, mutta Nicolan huoneen ovi oli vieressä ja Benjamin sanoi, että molemmista huoneista pääsisi yhteiselle parvekkeelle joten kaipa sen oli pakko olla siinä. Avatessani oven leukani loksahti auki. Valtavan sängyn päädyssä oli tukun täydeltä tyynyjä, suuri ikkuna avasi näkymää samaan suuntaan kuin keittiön ikkunat. Suuret valkeat pariovet oikein kutsuivat minua avaamaan ne. Ovien takaa paljastui valtava, tyhjä vaatehuone. Kasvoilleni levisi epäuskoinen hymy ja vedin matkalaukkuni sisälle. Astuin ulos vaatehuoneesta ja huomasin läpinäkyvän liukuoven ikkunan vieressä. Astuin ulos parvekkeelle ja huomasin Nicolan jo nojailevan parvekkeen kaiteeseen.

''Täällä on niin kaunista'' hän huokaisi.

''Sanopa muuta'' vastasin.

Ehkä tästä tulisi vielä elämäni parasta aikaa.

Tässä olisi sitten toinen luku! Seuraava luku tulee varmaan jo huomenissa, kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä ootte tähän mennessä :)

-E