''Huomenta!'' Nicolan ääni kantautui korviini. Hieroin unisia silmiäni ja vilkaisin kelloon. Puoli yhdeksän. Painoin pääni takaisin tyynyyn ja vedin peiton kasvoilleni.
''Hei, meidän pitää lähteä kahden tunnin päästä'' Nicola sanoi ja istui sängylleni.
''Häh? Minne me ollaan menossa?'' kysyin närkästyneenä. En todellakaan ole aamuihminen.
''Scott soitti äsken ja kutsui meidät brunssille niiden kämpille'' Nicola selitti ja nykäisi peiton päältäni:
''Se on ihan sairaan hieno, mä en osaa edes sanoin kuvailla sitä''
Suljin silmäni ja harkitsin ylös nousemista. Olen kuitenkin melkoisen aikaansaamaton ja nousin vasta puoli tuntia myöhemmin, jotta ehtisin tehdä kaiken tarvittavan.
''Mitä aiot laittaa päälle?'' kysyin haukotellen Nicolalta kun kävelin keittiöön.
''Ummh, ton maximekon ja bleiserin'' Nicola sanoi ja viittasi olohuoneen nojatuolin selkänojalla lojuviin vaatteisiin:
''Meidän pitäisi käydä shoppailemassa brunssin jälkeen''
''Kuulostaa hyvältä'' mutisin vilkaistessani keittiön pöydällä lojuviin lehtiin.
New York Times, USA Today.
Oli outoa nähdä täysin erilaiset otsikot kuin vielä päivää aikaisemmin.
Puolitoista tuntia kului aivan liian nopeasti. Olin päättänyt vain kihartaa pitkät, ruskeat hiukseni ja päädyin tummansinisiin farkkuihin ja valkeaan sifonkitoppiin. Toukokuu oli lämmin, mutta päätin ottaa vielä varmuudeksi valkopohjaisen, tummansinisillä raidoilla varustetun bleiserin. Kenkävalinta, kuten yleistä, on kaikkein vaikein. Sujautan kuitenkin jalkaani mustat korkokengät. Meikkini oli melko hillitty, tummat kulmani kaipaavat vain harjauksen, ripsivärin laitto ja huulten punaaminen saa riittää.
''Näytät upealta'' Nicola hengähti kun astuin olohuoneeseen. Puuskahdan vaivaantuneena ja katson kämppistäni.
''Niin säkin'' hymyilin ja suuntasin ovea kohti.
''Unohdatko sä jotain?'' kuulin Nicolan nauravan ja katsahdin edessäni olevaan peiliin. Kurtistin kulmiani hämilläni.
''Sulla ei ole tällästä'' hän sanoi ja heilautti laukkuaan.
''Oho'' naurahdin ja hain nopeasti laukun huoneestani. Nappasin vielä kultaisen kellon ja laitoin sitä ranteeseeni samalla kun seurasin Nicolaa ulos asunnosta.
Keltainen taksi odotti talon edessä ja kävelimme sen luo. Nicola antoi kuskille osoitteen. Ajaessamme kohti Scottin ja Benjaminin asuntoa katselin ympärilleni haltioissani. Olin aina haaveillut New Yorkiin muutosta ja nyt se tapahtui ihan aikuisten oikeasti.
''Se tekisi 25 dollaria'' kuski sanoi pysähtyessään korkean rakennuksen eteen. Nicola maksoi kuskille ja nousimme taksista.
Nicola tervehti ovimiestä ja käveli kohti hissejä. Hän painoi tottuneen näköisenä ylimmän kerroksen nappia ja näytti avainkorttia lukijalle, jotta hissi lähtisi ylöspäin.
Hissin ovien avautuessa eteemme avautui jonkin sortin aula ja Scott vilkaisi ilmeisesti olohuoneesta hissille.
''Hei tytöt!'' hän tervehti ja tuli meitä vastaan. Benjamin asteli yläkerrasta Scottin vierelle ja painoi hellän suukon hänen ohimolleen.
''Voi eikä, te ootte niin suloisia!'' Nicola huokaisi huomatessaan parin käyttävän yhteensopivia vaatteita. Benjamin vilkaisi hymyillen Scottiin ja sitten minuun:
''Näytätpä kauniilta''
''Mä sanoin noin myös ja Maddie on silleen ei, enkä ole'' Nicola naurahti ja nappasi viinirypäleen kävellessään keittiöön.
YOU ARE READING
The Different Ones II H.S. in Finnish
Fanfiction20-vuotias Madison Keeler muuttaa opintojen perässä Manchesterista New Yorkiin. Hän kuitenkin törmää heti ensimmäisinä päivinään uudessa kaupungissa Harry Stylesiin, maailmankuulun poikabändin One Directionin laulajaan. Madison oli vain pikkutyttö...