KAHDEKSAN

571 36 4
                                    

Salamavalot alkoivat vilkkua välittömästi kuvaajien huomattua Harryn. Tunkeuduimme kuvaajien läpi ja ohjasi minut edeltä autoon. Hän seurasi nopeasti perässä ja auto lähti välittömästi liikkeelle. Pian Harryn puhelin alkoi väristä.

''Mun ei tarvitse vastata tähän nyt'' hän sanoi vilkaistuaan puhelimeensa:

''Sä et varmaan ole tehnyt noin aikaisemmin?''

''En todellakaan'' naurahdin ja sivelin käsivarsiani. Harry nosti toisen kätensä selkäni taakse ja nojasin mieheen sulkien silmäni.

''Ummh..'' Harry mutisi pian.

Nostin päätäni ja katsoin Harrya suoraan silmiin.

''Haluatko sä vielä tehdä jotain vai vienkö sut kotiin?''

''Meidän pitäisi tehdä jotain'' sanoin hymyillen.

''Niinkö?'' Harry kysyi ilahtuen:

''Keskuspuistoon?''

''Toki'' hymähdin ja suljin taas silmäni.

Keskuspuistossa ei ollut nimeksikään ihmisiä. Kummallista, yleensä perjantai-iltana siellä vilisi ihmisiä.

''Outoa'' puuskahdin.

''Mikä?'' Harry kysyi ja käänsi minut vastatusten häneen.

''Täällä ei ole ketään''

''Totta''

''Teitkö sä tämän?'' henkäisin nähdessäni paviljongin rannalla.

''Ehkä'' hän virnisti.

''Se on.. kaunis'' sanoin hiljaa koskettaessani valkoiseksi maalattua puuta.

''No sittenhän se on niin kuin sä'' Harry sanoi lempeästi. Hymyilin pienesti ja nostin käteni Harryn hartioille kun hän kietoi kätensä ympärilleni.

''Sä olet niin romanttinen''

''Tämä ei ole vielä mitään'' hän hymähti hiljaa.

Olimme ihan hiljaa vähän aikaa, pidin edelleen käsiäni Harryn harteilla kun hän piti käsiään vyötärölläni. Harry alkoi vaappua hitaasti puolelta toiselle ja hymähtäen seurasin esimerkkiä. Hän alkoi hyräillä jotakin kappaletta, mitä en ollut koskaan aiemmin kuullut. Suljin silmäni ja nojasin miehen rintakehään. Liian pian Harry lopetti hyräilemisen ja pysähtyi. Nostin katseeni ja huomasin katsovani suoraan hänen kirkkaan vihreisiin silmiinsä.

''Mä.. voinko mä.. äsh, unohda'' hän sanoi ja punastui pienesti.

'Mitä?'' kysyin kääntäessäni Harryn katseen kohtaamaan omani.

''Voinko mä suudella sua?'' hän kysyi hiljaa ja lähestyi kasvoillaan omiani.

''Kysytkö sä tota ihan tosissasI?'' nauroin Harryn otsan koskettaessa omaani.

''Oletan, että toi oli myöntävä vastaus'' hän naurahti ja painoi huulensa hellästi omiani vasten.

Tuntui kuin suudelma olisi kestänyt ikuisuuden enkä halunnut sen ikinä loppuvan.

''Lounastatko sä mun kanssa huomenna?'' Harry kysyi.

''Tietysti'' vastasin hymyillen.

''Hienoa'' Harry vastasi hiljaa ja painoi huulensa takaisin suudelmaan.

**

''Harryko ei tullut tänne yöksi?'' Nicola kysyi vähän pettyneen näköisenä tullessaan aamulla kotiin.

''Ei, mitä mä sanoin'' virnistin teekuppini takaa.

''Kerro mulle kaikki'' hän sanoi rojahtaessaan keittiön pöydän ääreen minua vastapäätä. Otin pitkän siemaisun teestäni ja Nicola tuijotti minua odottava näköisenä.

The Different Ones II H.S. in FinnishDonde viven las historias. Descúbrelo ahora