Luku 15.

376 35 2
                                    

"Mä en anna sun nukkua sohvalla", Niall tuhahtaa samalla kun astelen sängyn viereen ja otan toisen peiton ja tyynyn kainalooni.
"En mäkään anna sun nukkua sohvalla", puuskahdan ehkä hieman liian kovalla äänellä, sillä tuo vilkaisee ovelle. Olin tajuttoman väsynyt ja pienetkin erimielisyydet tuntuivat kuukautisten aikaan maailmanlopuilta, olisin halunnu purskahtaa itkuun saadakseni tahtoni läpi. Luultavasti se ei kuitenkaan tehoaisi sillä olin itkenyt ja kiukutellut tuolle jo tarpeeksi useasti.
"Niin että valvotaanko me koko yö ja kiistellään tästä vai suostutko nukkumaan sängyssä?", tuo kuiskaa ja minä räpyttelen silmiäni jotka kirvelevät liiasta valvomisesta.
"Mä en jaksa enää. Ihan sama nuku vaikka lattialla. Kyllä siihen kaksikin olis mahtunut nukkumaan", puuskahdan ja heitän petivaatteet takaisin sänkyyn. Nostan laukkuni lattialta ja nappaan pöydältä pyyhkeen, käännän selkäni blondille ja astelen avonaisesta ovesta pesuhuoneeseen. Ennen kun suljen oven vilkaisen Niallia joka seisoo paikallaan outo ilme kasvoillaan ja pudistan pienesti päätäni.
Peseydyn nopeasti ja viemäristä valuu alas kyyneleet joita en saanut pidäteltyä. Kaivan laukustani yövaatteiksi mustat shortsit ja suuren ramonesin t-paidan ja rasvaan naamani, ennenkuin poistun pesuhuoneesta.
Kuristan olohuoneeseen jossa Niallin istuu sohvalla peittoon kietoutuneena ja tuijottaa televisiota.
"Mitäköhän sun porukat ajattelee kun ne näkee sun nukkuvan sohvalla?", kysäisen ja tuo kääntyy katsomaan minua.
"Ei mulla muuta kuin että hyvää yötä ja anteeksi", käännyn ympäri jätän olohuoneen oven auki ja pujahdan sänkyyn.
Käännän kylkeä muutaman kerran ennenkuin löydän siedettävän asennon ja jään tuijottamaan olohuoneesta hohkaavaa sinistä valoa.
"Lilly.. Ei sulla ole mitää anteeksi pyydettävää ja kauniita unia", Niall ilmestyy ovenrakoon hetkeksi. Yritän hymyillä tuolle mutta tuskin tuo näki edes naamaani, hämärää kun oli.
Käännän kylkeäni ja suljen silmäni, yhtäkkiä halusinkin vain kotiin tai edes jonnekin missä tuntisin oloni turvalliseksi.

Herään säpsähtäen ja tunnen sydämeni hakkaavan miljoonaa, kestää hetki ennenkuin tajuan missä olen ja heti sen jälkeen kaivan puhelimeni laukustani ja avaan numeroluettelon, siellä oli ihmisten tiedot. Näin samaa painajaista kuin muutama yö aiemmin, en halunnut jäädä yksin, en halunnut pelätä.
Jään tuijottamaan kattoa ja säpsähdän kun joku kuiskaa ovensuusta nimeäni. Nostan päätäni hieman ja näen Niallin vieläkin täysissä pukeissa. Oliko tuo valvonut koko ajan kun olin nukkunut, en edes tiennyt mitä kello oli.
"Mitä kello on?", kysyn käheällä rahisevalla äänellä.
"Puoli kaksitoista" Olin siis nukkunut puolitoista tuntia, Niallin isäpuoli oli jo varmaan tullut kotiin ja ihmetellyt miksi tuo punkkasi sohvalla. Huomisesta tulisi erittäin kiusallinen.
"Sitä mä vaan että.. mahdunko mäkin nukkumaan sinne?", tuon ääni vaimenee loppua kohden mutta kuulen sen silti ja sydämeni hakkaa taas aivan väärään tahtiin.
"Mahdut", vastaan kuiskaten sillä kurkkuni oli kuiva kun saharan autiomaa. Kun tuo kuulee vastukseni tuo katoaa olohuoneeseen, sininen valo sammuu ja tuo ilmestyy huoneeseen ja vetää oven raolleen. Silmäni ovat tottuneet pimeään ja näen kuinka tuo kiertää sängyn toiselle puolelle ja vetää paidan päänsä yli, käännyn selkä tuota päin ja suljen silmäni. En tiedä näinkö vieläkin unta mutta kun tunnen patjan painuvan alaspäin suupieleni kaartuu pieneen hymyyn.
"Öitä Lilly", kuulen tuon kuiskaavan ja tunnen tuon lämpimän hengityksen niskassani. Tahdoin niin kovasti kääntyä ympäri ja katsoa kuinka lähellä tuo minua oli mutta tyydyin vain puremaan alahuultani.
"Öitä Ninde", kuiskasin lopulta takaisin ja sain tuon naurahtamaan pienesti.

Niall Horan fanfiction in FinnishOù les histoires vivent. Découvrez maintenant