The Different Ones II H.S. in Finnish

KOLMETOISTA

Tapitin kärsimättömästi puhelimeni näyttöä. En ollut kuullut Harrysta inahdustakaan muutamaan päivään viesteistäni huolimatta.

''Sen puhelin on varmaan vaan sekaisin tai akku loppu'' Ron sanoi hymyillen astuessaan keittiöön. Nostin katseeni puhelimesta ja hymyilin miehelle vaivaantuneena. En ole koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani tai parisuhdeasioistani, varsinkaan parhaan ystävän poikaystävän kanssa.

''Niin kai'' vastasin haroessani hiuksiani.

''Hei, se vastaa ihan varmasti'' Ron vielä sanoi ennen kuin taputti kevyesti olkaani ja käveli ulos huoneesta kuppi kädessään. Huokaisin ennen kuin tungin puhelimen taskuuni ja nousin ylös. Vilkaisin olohuoneen sohvalle, missä Nicola makoili Ronin rintakehällä ja pariskunta katsoi jotain televisiosta. Käänsin katseeni nopeasti lattiaan ja kävelin huoneeseeni. Vedin kirjahyllystäni Humisevan Harjun ja istuin ikkunani vieressä olevalle penkille. Katselin vähän aikaa allani kulkevia ihmisiä ja sen jälkeen nostin katseeni kaukana erottuviin Manhattanin pilvenpiirtäjiin. Havahduin pian tähän todellisuuteen ja päätin syventyä kirjaan, jonka olin lukenut lukemattomia kertoja.

**

''Meen Ronin luokse yöksi, kai se sopii sulle?'' Nicola kysyi parin tunnin päästä oviaukosta.

''Miksi sä kysyt sopiiko se mulle, mene jos tykkäät'' naurahdin asettaessani kirjanmerkin sivujen väliin.

''Mä en haluaisi jättää sua yksin tänne''

''Hei, mä oon ihan kunnossa, taidan vaan mennä aikaisin nukkumaan'' huokaisin ja nousin pehmeältä tuoliltani.

''Okei, me lähdetään nyt, hyvää yötä'' Nicola sanoi hymyillen lämpimästi.

''Öitä'' hymähdin, mutta hymyni tippui kun Nicola sulki oven ja muistin, etten ole taaskaan kuullut Harrysta koko päivänä.

''Mahtavaa'' mutisin itsekseni kun muistin, että Harry ei tulisi vielä yli viikkoon takaisin.

**

Päivät kuluivat samaan malliin, vietin aikaa Nicolan ja Benjaminin kanssa kun Scott oli lähtenyt Harryn tapaan Englantiin. En ollut vieläkään kuullut Harrysta, eikä mikään uutissivustokaan uutisoinut mitään. Mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

''Koska Harry tulee?'' Benjamin kysyi kun istuimme Keskuspuistossa.

''Ylihuomenna kai'' mutisin nyppiessäni ruohoa maasta.

''Ehkä se ei vaan tajunnut, että Englannissa on erilaiset pistorasiat kuin täällä ja se ei saanut puhelintaan lataukseen''

''Olisi se saanut mut kiinni tietokoneellakin'' huokaisin:

''Mä en ymmärrä mihin se katosi''

Benjamin puraisi alahuultaan ennen kuin katsoi minua silmiin:

''Meidän pitää tehdä jotain kivaa''

''Miten niin?'' naurahdin.

''Hei, meidän molempien miehet ovat Englannissa viettämässä aikaa perheidensä kanssa, joten me enkkulesket voidaan lyödä hynttyyt yhteen''

''Enkkulesket?'' nauroin.

''Tulihan se hymy sieltä'' Benjamin naurahti ja pökkäsi minua kylkeen. Hymähdin ja nappasin viimeisen vaahtokarkin pussista.

''Oon niin iloinen, että mulla on sun kaltainen ystävä'' sanoin ja nojasin Benjaminiin. Benjamin hymyili ja nojasi päällään omaani.

''Nicolako on viettänyt paljon aikaa Ronin kanssa?'' Benjamin kysyi pian.

''Joo, ne on aika tosissaan. Tai miten tosissaan nyt voi olla parin kuukauden jälkeen''

''Että se voisi olla jotain pysyvää?''

''Toivottavasti, ne on hyvä pari''

''Mutta niin ootte sä ja Harrykin'' Benjamin sanoi rullatessaan vilttiä.

''Niin kai''

''Etkai sä epäile sitä?''

''En, en kai. On vaan tosi turhauttavaa kun en saa Harrya millään kiinni''

''Ymmärrän''

''Ja sekin on turhauttavaa kun koulut alkaa ihan muutaman viikon päästä, eikä mulla ole mitään hajua miten siellä kuljetaan''

''Sinne tottuu aika äkkiä, Columbia on tosi kiva paikka''

''No parempi ollakin niillä lukukausimaksuilla'' irvistin. Benjamin naurahti kevyesti.

''Mutta mun pitää rientää metroon, nähdään myöhemmin'' sanoin ja suuntasin kohti metrotunnelia.

''Nähdään!''

**

''Mooi'' Nicola tervehti sohvalta kun astuin sisälle:

''Missä sä oot ollut?''

''Käytiin picnicillä Benjaminin kanssa'' vastasin istuessani hänen viereensä.

''Aa, okei''

''Eikö vieläkään mitään?'' Nicola kysyi pian kun tuijottelin taas puhelimeni mustana pysyvä näyttöä. Huokaisin ja katsoin parhaaseen ystävääni ja pudistin päätäni.

''Oon pahoillani''

''Mä en enää tiedä mitä mun pitäisi tehdä'' huokaisin hieraistessani kasvojani.

''Sillä on varmaan joku hyvä syy''

''Tai sitten ei''

''Mutta Harrynhan pitäisi tulla ihan kohta takaisin?''

''No joo''

''Hei, kyllä se siitä'' Nicola sanoi ja pökkäsi minua olkapäähän.

**

''Mä meen nyt, öitä'' Nicola sanoi lähtiessään ulos Ronin kanssa. Hän jäisi miehen luokse vielä yöksikin

''Öitä'' huikkasin sohvalta ja kuulin oven sulkeutuvan. Kävin pesemässä meikkini pois ja kiedoin pitkät hiukseni sotkunutturalle. Vaihdoin vaatteeni mukavampiin pyjamahousuihin ja pehmeään toppiin. Rojahdin sohvalle makaamaan ja vedin harmaan viltin jalkojeni päälle, vaikka oli keskikesä. Noh, ilmastointi toimi vähän liiankin hyvin. Otin sohvapöydältä höyryävän teekuppini selaillessani kanavia. Lopuksi päädyin katsomaan jotain luontodokumenttia.

Kello alkoi lähestyä kahtatoista kun ovikello soi. Vilkaisin kelloon hämmentyneenä, kuka ihme siellä olisi tähän aikaan? Ovikello soi uudestaan ja vääntäydyin ylös sohvalta ja tassuttelin ovelle.

''Voidaanko me puhua?''

Pahoittelut ihan naurettavan lyhyestä luvusta, tää oli lähinnä tällänen filleriluku :D Mulla oli ajatuksena julkaista tää vasta huomenna, mutta en sitten malttanut odottaa :D 

Seuraavasta luvusta mä en uskalla sanoa yhtään mitään, koska pidetään mun parhaan kaverin kanssa meidän synttärit nyt tulevana viikonloppuna (tälleen yli kuukauden myöhässä krhm), mutta yritän kirjoitella perjantaiksi uuden luvun, sekin on kyllä jo melkein puolivälissä! :)

-E