Silence.

En ole ylpeä.

Onkohan kukaan ikinä ollut näin iloinen? Jensenin takki on kädessäni kävellessäni käytävällä ja kaikki katsovat. Heidän pelkät ilmeensä kertovat heidän miettivän, miksi takki on minulla. Emmy ja Fredrika kysyivät minulta, onko Jensenin ja minun välillä jotain. Kiersin kysymyksen, koska en tiennyt itsekkään vastausta. Tiedän ei normaalisti kerran juttelun jälkeen mitään juttua synny, mutta olisitte nähneet hänen hymynsä ja minun punani. Kai se jotakin olisi tarkoittanut?
Jensen on sisäoppilaitoksen aulassa. Hän näyttää odottavalta. Pysähdyin.
En normaalisti olisi edes välittänyt jos joku odottaa jotain. Olisin vain mennyt tervehtimään tai tässä tapauksessa viemään takkia, mutta en tehnyt niin. Jäin vain seisomaan paikoilleni. Halusin kai katsoa odottaisiko Jensen jotakuta. Ketähän Jensen odottaisi? Päätin piiloutua nurkan taakse ja katsella sieltä jos joku tulisi Jensenin luo.
Oli kulunut jo puolituntia ja olin jo joutunut selittelemään muille miksi seisoin epäillyttävästi kurkistellen nurkalta. Punastuin, joka kerta ja luulen heidän tienneen aikeeni. Eikä asia parempaan päin mennyt, kun he huomasit takin. Onneksi kovin moni ei ollut tullut ohi...hetkinen!
Joku tulee lähemmäs Jenseniä. Kukahan se on ? Näyttää pitkältä ja vanhalta...Aaa, se on Johtajatar. Miksiköhän Jensen on odottanut tämän koko ajan Johtajatarta? Nyt he lähtivät kohti Johtajattaren huonetta. Minua alkoi ärsyttämään todella paljon, koska olin odottanut turhaan tämän koko ajan. Mietein hetken jääväni odottamaan Jensenin paluuta, mutta tajusin sen olevan huono idea. Miten olisin selittänyt Jensenille sen, että tiesin hänen olevan Johtajattaren puheilla? Tai miksi olisin edes vaivautunut odottamaan siinä? Lähdin kohti Jensenin huonetta. Voisin vain jättää takin sinne ja laittaa jonkun lapun taskuun. Okei ehkä en nyt sentään. Se voisi olla todella noloa. Teimme tuollaista viimeksi ala-asteella. Jensenin huonetoveri ei ollut onnekseni huoneessa. Olin siitä todellakin kiitollinen.
Katselin huonetta lattiasta kattoon ja päätin jättää takin ihan vain sängyn päälle, mutta kumpi näistä oli Jensenin? No ei kai sillä olisi väliä. Pääasia olisi, että Jensen saisi takkinsa takaisin.
Brook oli taas touhuissaan, koska en päässyt huoneeseemme. Oven kahvalle oli laitettu sukka ja kaikki me tiesimme mitä se meinaa. Paitsi minä ekana päivänä. Nolotti vieläkin.
Päätin lähteä kohti ullakkoa, koska siellä ei saisi olla, joten siellä ei olisi ketään. Kuulun juuri siihen sakkiin siis jollette jo tajunnut, jotka eivät piittää yhtään säännöistä. Ihansama mitä teit aina löytyi sääntö sillekkin. Menin ison pyöreän ikkunan alla olevalla istumapaikalle istumaan ja katselin pihalle. Mielessäni pyöri monia erillaisia ajatuksia.
1. Minusta on tullut äärettömän hyvännäköinen, kiitos Brooken meikkivinkit ja hyvän kroppani.
2. Omistan paljon kavereita, mutta myös parhaan kaverin, joka näytti miten eletään.
3. Koulun hoteimmalla ja halutuimmalla pojalla saattaa olla juttua kanssani.
4. En ole syönyt mitään ja minulla on nälkä.
5. Tekee mieli röökiä. Olen siis jäänyt nyt jo koukkuun. Onkohan se edes mahdollista näin pienessä ajassa ?
6. Tunti alkaa. Täytyisi mennä.
Luokka oli täpötäynnä niinkuin aina. Brooke jo vilkutti minulle, että tulisin hänen viereensä luokan perälle. Ja niinhän minä menin. Miksi en olisi mennyt? Tunti kului kovin hitaasti, mutta Brook helpotti sitä paljon. En ollut ikinä pitänyt koulusta ja taidatte osittain tietää syyn miksi.
Tunnin jälkeen olin taas salaisessa paikassa puun takana. En siksi, että odottaisin Jenseniä, koska meidänhän oli tarkoitus tavata illalla vaan halusin polttaa röökin. Minulla oli enää pari jäljellä. Täytyisi saada lisää ennen iltaa. En le todellakaan ylpeä tupakanpoltosta, mutta siitä on tullut tapa. Se antaa jollain hullulla tavalla tunteen kuin tekisin jotain todella kiellettyä. Ja niinhän se täällä olikin. Huomenna olisi vieläkin jännempää, koska olisi viikonloppu ja menisimme ryyppäämään. En ole ikinä ryypännyt, mutta nyt kokeilisin. En ole varma haluanko edes, mutta kokeillaan nyt sitten.
Onkohan Jensen tulossa sinne?