The Different Ones II H.S. in Finnish

NELJÄTOISTA

Harry seisoi oven takana lukematon ilme kasvoillaan. Minun ilmeeni sitä vastoin oli varmaan näkemisen arvoinen.

''Maddie?'' Harry sanoi hiljaa.

''Miten sulla on pokkaa vaan ilmestyä mun oven taakse kun sä et ole vastannut mun viesteihin tai soittoihin melkein kahteen viikkoon?'' huusin.

''Maddie, anna mun selittää''

''Selittää mitä?''

''Voitko sä olla vähän hiljempaa kiitos, me ei haluta herättää sun naapureita''

''No tule sisään sitten'' huokaisin ja siirryin oven edestä tehden Harrylle tilaa.

''No, ala selittää'' sanoin tiukasti istuessani keittiön pöydän ääreen. Harry hieraisi niskaansa ja istui minua vastapäätä.

''Mä.. no me nähtiin poikien kanssa kun satuttiin kaikki olemaan Englannissa samaan aikaan. Noh, yhtenä iltana meillä oli tällänen jätkien ilta ja alettiin muistelemaan vanhoja. Tää meidän kuiva kausi on kestänyt nyt melkein kahdeksan kuukautta ja me.. me tajuttiin, että jokainen meistä kaipaa sitä kiertuelämää ja sitä, että saadaan nähdä maailmaa ja soittaa ja sä varmaan tiedät mitä mä tarkoitan?''

''Joo kai'' mutisin näprätessäni paitani helmaa.

''Mun on varmaan vaan parasta sanoa tää sulle suoraan'' hän huokaisi ja nostin katseeni hänen silmiinsä.

''Mitä?''

''Me aloitetaan työstämään uutta levyä ja lähdetään samalla kiertueelle'' Harry puuskahti ja katsoi pöydällä oleviin käsiinsä.

''Ai'' oli ainoa sana, mitä sain suustani:

''Kauanko.. kauanko sä oot poissa?''

''Kymmenen kuukautta sitten kun lähdetään. Luultavasti puolen vuoden päästä jos vaan on mahdollista saada näin lyhyellä varoitusajalla''

''Okei'' sanoin hiljaa:

''Miksi sä et vastannut mulle?''

''Mä en tiennyt miten mä olisin kertonut tästä sulle, oon tosi pahoillani''

''Miksi sä et sanonut mulle, että sä kaipaat sellaista?''

''En halunnut vaivata sua enkä tiennyt onko kukaan muu innokas palaamaan vielä. Enkä mä halunnut säikäyttää sua sillä, että lähtisin pois kun en tiennyt lähtisinkö''

''Meidän kuuluis jakaa kaikki keskenämme'' mutisin ja Harry laski kätensä omalleni. Katsoin hänen ristiä esittävää tatuointiaan.

''Mä tiedän sen, mutta tavallaan mä en halua lähteä, mä en halua pilata tätä mikä meillä on''

''Miten niin pilata?''

''Mä.. kun me palataan yhteen, niin mun pitäisi olla sinkku'' Harry sanoi hiljaa. Vedin käteni äkkiä syliini sanomatta sanaakaan.

''Mutta mä en suostu päästämään susta irti minkään tällaisen takia'' hän lisäsi ja hymyili pienesti.

''No mitä me sitten tehdään?''

''Mä sanoin etten oo mukana jos joudun jättämään sut, ei niillä oikein ollut valinnanvara''

''Ai'' vastasin hiljaa:

''Koska te alatte tekemään sitä levyä?''

''Mahdollisimman pian, lennän jo ensi viikolla Los Angelesiin pariksi viikoksi. Mä mietin, että tulisitko sä mun mukaan?'' Harry kysyi ja nosti katseensa kohtaamaan omani. Epäröin hetken, mutta Harryn kasvoilla oleva ilme sai minut leppymään:

''Okei''

''Okei?''

''Mä tuun''

''Oikeasti?!''

''Joo'' naurahdin. Pari viikkoa Los Angelesissa ei kuulostanut hassummalta. Ainakaan kun ajattelin sitä, että joutuisin kuukausiksi eroon Harrysta.

''Haluatko sä jäädä yöksi?'' kysyin haukotellen ja Harryn ilme kirkastui.

''Luulin, että sä olisit vihainen'' hän sanoi ja nousi ylös.

''Niin mä oonkin, tavallaan'' vastasin noustessani ylös. Olin juuri kävelemässä Harryn ohi huoneeseeni, kun tunsin vahvan otteen ranteessani. Ennen kuin huomasinkaan, olin kädet vasten Harryn rintakehää ja katsoin häntä silmiin.

''Mä oon oikeasti tosi pahoillani, en tiedä mitä mun päässä liikkui'' hän sanoi hiljaa, käytännössä kuiskasi.

''Kunhan et tee enää noin'' vastasin aivan yhtä hiljaa.

''En varmasti''

''Hyvä'' naurahdin ja tunsin pehmeät huulet omillani.

''Kai sä tiedät kuinka paljon mä välitän susta?'' Harry mumisi huuliani vasten.

Hymähdin ja painoin pään miehen rintakehää vasten.

**

Seuraavana aamuna heräsin yksin sängystäni. Olin jo varma, että olin nähnyt unta siitä, että Harry tuli takaisin, kunnes kuulin ulko-oven käyvän ja Nicolan yllättyneen älähdyksen. Nousin äkkiä sängystä ja kiiruhdin ulos huoneestani, jolloin huomasin Nicolan ja Ronin tuijottavan Harrya, joka seisoi keittiössä pelkät collegeshortsit päällään jotka hän oli jättänyt meille muutama viikko aikaisemmin.

''Öh, huomenta'' naurahdin, jolloin Nicolan katse nauliutui salamana minuun ja takaisin Harryyn.

''Me taidettiin tulla vähän huonoon aikaan'' Ron nauroi ja veti Nicolan kädestä hänet pihalle ja pian Harry ja minä olimme kahdestaan.

''Et sitten malttanut nukkua yhtään kauempaa?'' hän nauroi ja käveli luokseni.

''Olisiko pitänyt?'' nauroin ja nousin varpailleni yltääkseni Harryn huuliin.

''Ehkä'' Harry virnisti ja suukotti molempia poskiani.

''Onko meillä jotain suunnitelmia tälle päivälle?''

''Eei kai jos sulla ei ole suunnitelmia''

''Luulin, että sä tuut vasta tänään kotiin''

''Niin no joo. Mun pitää käydä yhdellä toimistolla jätkien kanssa sopimassa aikatauluista vielä tänään, mutta muuten oon kokonaan sun'' Harry sanoi lempeästi.

''Ai ootteko te kaikki täällä?'' kysyin hämmentyneenä.

''Jep, kaikki haluaa tavata sut'' Harry virnisti.

''Ai''

''Mutta, meillä on aamupala valmista, mun piti tuoda se sulle, mutta sä päätit herätä liian aikaisin'' mies nauroi ja veti minut kädestä keittiöön.

Uggh, pahoittelut siitä ettei eilen tullutkaan uutta lukua, mulla ei vaan ollut yhtään ylimääräistä aikaa. 

Ja pahoittelut siitäkin että muutama viime luku on ollut tosi kökköä tekstiä, mulla ei oikein kirjoitus kulje tällä hetkellä :'D Mutta jooh, mä en tiedä koska tulee seuraava luku koska mulla ei oo mitään hajua miten jatkan tätä :DD Aika pian varmaan kuitenkin, miten vaan saan järjestettyä aika, mutta ei tähän varmaan enää hirveän montaa lukua tule. Mulla tosiaan on koneella jo valmiina kaksikin eri ficciä, mutta en tiedä onko ne kumpikaan julkaisukelpoisia, mutta jos ketään kiinnostaa lukea multa mitään niin lähettäkää ehdotuksia :'D Okei nyt mä häippäsen tästä selittämästä, see ya!

-E