We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 15

Heeeei :)

Tässä olisi tämän kertainen luku :) Jatkuu viimestään lauantaina :) Enjoyyyy ;)

__

Harry

Ravasin edes takaisin olohuoneen päästä toiseen kun Louis istui sohvalla kaikessa rauhassa. Olin aivan hermona. Louisin tytär Emily on aivan pian täällä ja päässäni pyöri kaikenlaiset ajatukset. Entä jos se ei pidäkään minusta? Entä jos teen jotain väärin? Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta lasten kanssa.

"Harry, voi hyvänen aika! Voitko lopettaa ja istua alas?" Louis sanoi vaikuttaen ärsyyntyneeltä.

"Anteeksi." Mumisin ja istuin alas hänen viereensä.

"Turhaan hermoilet. Emily tulee pitämään sinusta aivan varmasti." Louis sanoi hymyillen ja laski toisen käden polvelleni.

"Niinkö?" Kysyin ja käänsin katseeni häneen päin.

"Kuka sinusta ei voisi pitää? Olet täydellinen." Hän sanoi sitten ja painoi suudelman huulilleni. Hetkemme keskeytti kuitenkin ovikellon ääni.

"No niin auta minut nyt tuohon typerään tuoliin." Louis hoputti sitten ja veti pyörätuolin itseensä päin. Avustin hänet pikaisesti siihen ja lähdimme sitten eteiseen.

"Kaikki menee hyvin." Louis sanoi ja läpsäisi takamustani juuri kun olin avaamassa oven. Kohdistin häneen murhaavan katseen, mutta kuitenkin virnistin ja sitten lopulta avasin oven.

"Hei." Emilyn äiti Rosie tervehti hymyillen.

"Hei." Tervehdin takaisin, jonka jälkeen käänsin katseeni tyttöön, joka juoksi suoraa isänsä luokse.

"Isiii!" Tuo huudahti iloisen näköisenä.

"Oletko aivan varma, että pärjäät?" Rosie kysyi ja odotti vastausta Louisilta.

"Totta kai, meillä menee varmasti aivan mainosti." Louis sanoi ja nosti Emilyn syliinsä terveelle polvelle.

"Älä huoli, autan kaikessa mahdollisessa" Sanoin ja otin repun vastaan, jota Rosie yritti antaa Louisille.

"Kiitos kovasti, arvostan suuresti." Rosie sanoi sitten ja hymyili. Hymyilin hänelle, jonka jälkeen katsoin Louisia. Hän näytti niin onnelliselta touhutessaan Emilyn kanssa.

"No mutta minun pitää varmaan rientää, työvuoroni alkaa pian." Rosie sanoi ja peruutti kuistilla muutaman askeleen.

"Heippa sitten Emily. Äiti tulee hakemaan viikon päästä." Hän sanoi ja vilkutti Emilylle.

"Heippa äiti!" Emily sanoi ja vilkutti äidilleen.

Rosie lähti kävelemään sitten autolleen ja itse suljin ulko-oven. Nostin Emilyn repun lattialta ja laitoin sen naulakkoon roikkumaan.

"Pitäisikö sinun tervehtiä tuota mukavaa poikaa, kysy vaikka hänen nimensä." Kuulin Louisin kuiskaavan Emilylle ja väistämättä aloin hymyilemään.

"Mikä sinun nimi on?" Emily kysyi sitten ja tapitti minua kauniilla sinisillä silmillään, mitkä hän oli aivan varmasti perinyt isältään.

"Hei Emily, olen Harry." Sanoin hymyillen ja kyykistyin hänen viereensä.

"Olet tosi pitkä." Hän sanoi ja otti toisesta kädestäni kiinni.

"Niin taidan olla" Sanoin ja hymähdin. Hermoilin hetki sitten aivan turhaan. Emily on maailman ihanin ja herttaisin pikkuinen tyttö. Huomasin hänen kiinnittäneen huomion rinnassani oleviin lintu tatuointeihin, mitkä pilkistivät paitani raosta.