The Different Ones II H.S. in Finnish

KUUSITOISTA

''Kaikki messis?'' Harry kysyi nojaillen ulko-ovemme karmiin ja heilautti päätään saadakseen aurinkolasinsa nenälleen.

''Eiköhän'' naureskelin ja kurottauduin painamaan nopean suukon hänen huulilleen.

''Okei kultsipuppelit, muistakaa käyttää aurinkorasvaa'' Nicola naurahti selkäni takaa.

''Älä säikyttele'' mutisin ystävälleni, joka käveli nyt Harryn eteen ja jäi tuijottamaan häntä suoraan silmiin. Harry laski aurinkolasejaan nenällään ja katsoi Nicolaa.

''Pidät Maddiesta sitten hyvää huolta, eiks jea?''

''Tietysti''

''Parempi olisi'' Nicola vielä sanoi ja taputti Harryn rintakehää.

''Mennäänkö?'' kysyin ja vetäisin toisen tennarin jalkaani.

''Joo'' Harry hymyili ja nosti laukkuni lattialta. Vilkaisin peiliin ja seurasin sitten Harrya ulos. Hän oli jo hävinnyt käytävästä, joten kävelin suoraan pihalle ja näin hänen nostavan laukkujani autoon.

''Normaalisti meillä on kuljetukset kentälle ja pois, mutta halusin ajaa meidät sinne, sen takia Benny on mukana'' Harry sanoi hymyillen ja huomasin Benjaminin takapenkillä.

''Benny?''

''Joo, me juteltiin asiat läpi'' Harry kohautti olkiaan ja Benjamin nosti katseensa meihin ja hymyili nopeasti ja jatkoi puheluaan.

''Kiva'' hymähdin ja hyppäsin etupenkille. Irvistin Benjaminille tervehdykseksi ja hän näytti kieltään vastaukseksi.

''Joo, moi'' Benjamin huokaisi lopettaessaan puhelun:

''Okei, Madison''

''Niin, Benjamin'' sanoin muodollisesti ja katsoin miestä, josta oli tullut minulle läheinen ystävä viimeisten kuukausien aikana.

''Sulla on pian synttärit''

''Benny, ei''

''Miksi ei?'' hän sanoi ja mutristi huuliaan.

''Mä en tarvitse mitään juhlia, mulle riittää, että saan olla teidän kanssa silloin'' sanoin olkiani kohauttaen.

''Okei, jos sä niin haluat'' hän huokaisi ja istui takaisin paikalleen.

''Okei, sitten lähdetään Los Angelesiin'' Harry hymyili ja hyppäsi kuskin paikalle. Hymyilin miehelle ja kiinnitin turvavyöni.

''Mennään sitten'' hihkaisin.

**

Järjetöntä kiljumista.

Ei mitään muuta kuin kiljumista.

Siitä asti kun olimme laskeutuneet Los Angelesiin ja ensimmäiset fanit olivat nähneet pojat yhdessä. Heidän paluustaan ei oltu puhuttu vielä mitään ja seuraavan levyn piti olla yllätys kaikille. Noh, voi olla ettei se pysy yllätyksenä. Jäin autoon Liamin vaimon, Sophian, kanssa kun turvamiehet saattoivat pojat studiolle.

''Siihen tottuu kyllä'' nainen sanoi lämpimästi ja hymyili minulle.

''No toivottavasti'' naurahdin väkinäisesti.

''Varmasti'' Sophia naurahti:

''Sä opiskelet siis lakia?''

''Joo, Columbiassa'' hymähdin:

''Tai aloitan nyt kahden viikon päästä''

''Aivan''

''Eikö täällä ole ketään muita kuin me?'' kysyin hämilläni.