The Different Ones II H.S. in Finnish

KAHDEKSANTOISTA

Kello lähestyi kahtatoista tappavan hitaasti. Harry ramppasi edestakaisin olohuoneessa ja Louis ja Niall makoilivat sohvalla. Odottelimme vielä Liamia, ennen kuin pojat julkaisisivat twiitin uudesta levystään ja sitä seuraavasta kiertueesta. Pian ovikello soikin ja Harry vinkaisi kummallisesti ja meni avaamaan oven. Eteisestä alkoi kuulua iloisia ääniä ja pian Liam ja Sophia kävelivät Harryn perässä olohuoneeseen. Louis ja Niall tervehtivät Liamia ja Sophia tuli istumaan keittiön pöydän ääreen kun minä nojailin tasoihin.

''Okei, onko tää hyvä;

'Lähes vuoden tauon jälkeen olemme päättäneet palata ja tätä levyä seuraa myös maailmankiertue, tsekatkaa meidän uudistuneet sivut!''' Harry luki puhelimestaan. Muut pojat myhäilivät jännittyneinä ja Harry hymyili jännittyneenä painaessaan puhelimensa näyttöä.

''Sinne meni, me ollaan taas täällä jätkät!'' Harry nauroi ja pojat halasivat toisiaan nopeasti. En voinut mitään hymyilleni, vaikka osa minusta oli kaikkea muuta kuin iloinen. Harry oli oikeasti lähdössä pois. Tosin, mitä minä olin sanomaan hänen menoistaan. Harry rakasti valokeilassa olemista, rakasti keikkailua ja laulamista. Uuden näkemistä ja reissaamista ympäri maailmaa parhaiden ystäviensä kanssa. Sophia hymyili minulle. Ainakin minulla oli joku joka ymmärsi. Joku joka oli ollut samassa tilanteessa. Olisin voinut antaa mitä tahansa, että voisin lähteä mukaan. Aina ei kuitenkaan voi muuttaa edessä olevaa, ei vaikka kuinka haluaisi. Kyllähän minä tiesin sen jo Harryn tavatessani, ettei se olisi aina samanlaista. Harry lähtisi joskus. Toivoin vain, että siihen olisi mennyt enemmän aikaa. Olisin saanut kouluni suoritettua ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti. Ehkä niin vielä tapahtuisi. Mutta ei lähiaikoina. Harry hymyili leveästi ja nosti katseensa minuun, jolloin hänen hymynsä tippui hiukan. Ehkä hänkään ei olisi halunnut jättää minua tänne. En olisi uskonut, kuinka tärkeä Harrysta voisi tulla näiden puolen vuoden aikana. Puoli vuotta oli kulunut käsittämätöntä vauhtia. Harry nousi sohvalta ja käveli keittiöön. Hän käveli eteeni ja otti teekupin pois käsistäni, jolloin halasin häntä tiukasti.

''Mä en halua lähteä'' Harry mutisi hiuksiini.

''Mulla tulee sua ihan hirveä ikävä'' kuiskasin, jolloin Harry painoi suukon hiuksiini ja rutisti minua sylissään.

''Mulla tulee vielä kovempi''

**

Kului viikko levyn julkaisemisesta. Harry lähtisi huomenna Japaniin ja pojat aloittaisivat kiertueensa. Stadionit oli myyty minuuteissa loppuun ja koko levy päätyi listaykköseksi, ikään kuin se yllättäisi ketään. Istuin ikkunani vieressä olevalla tuolilla ja katsoin maailman menoa. Manhattanin pilvenpiirtäjiä, joista yhdessä Harry pakkasi viimeisiä tavaroitaan. Olin hakenut omat tavarani sieltä jo eilen ja nyt kaksi laukkua lojuivat vaatehuoneeni lattialla. En halunnut purkaa niitä, se tuntuisi liian lopulliselta. Kyllähän Harry tulisi takaisin. Siihen olisi vain liikaa aikaa. Kuulin oveni avautuvan hitaasti ja Nicola katsoi sisään hymyillen pienesti. Nyökkäsin parhaalle ystävälleni ja Nicola tuli viereeni istumaan.

''Aika menee nopeammin kuin uskotkaan'' hän sanoi katsellen ulos.

''Toivottavasti'' huokaisin ja nojasin päälläni ystäväni olkaan.

''Hei, uskoisitko, että mekin ollaan oltu täällä puoli vuotta? Tai sitä, että vuosia sitten suunniteltiin tänne muuttamista ja kappas, yhtäkkiä me ollaan asuttu täällä kuukausia. Ja Harry tulee takaisin, tää ei ole este teidän suhteelle, se on vain hidaste''

''Niin kai, kiitos'' hymyilin surumielisesti.

''Keskity niihin kivoihin asioihin, Harry tuo sulle varmaan tuliaisia joka paikasta, vai mitä?''