The Different Ones II H.S. in Finnish

EPILOGI

Päivät kuluivat tasaiseen tahtiin, kävimme tapaamassa sukulaisia ympäri Liverpoolia ja Manchesteria, sain kuulla pitkästä aikaa kunnollisen brittiaksentin ja olla stressaamasta mistään. Harry oli ollut pari päivää tavoittamattomissa, vetosi huonoon yhteyteen.

''Maddie, tuotko sen kulhon?'' havahduin ajatuksistani kuullessani äitini kysymyksen olohuoneesta. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi hakemaan kulhon keittiöstä, jotta pystyisimme katsomaan elokuvaa.

''Joo'' huokaisin ja katsoin itseäni käytävän peilistä, johon näki keittiöstä. Ylläni oli melkein polviini asti ylettävä huppari ja pyjamahousut. Hymähdin ja ravistin pienesti päätäni ja nostin kulhon keittiön yläkaapista. Kävelin olohuoneeseen ja hyppäsin sohvalle.

''Mitä me katotaan?'' kysyin.

''Jotain ikivanhaa'' Miley naurahti.

''Paljonko kello on?''

''Puoli kymmenen''

''Kuvitella, huomenna on joulu''

''Jep'' Miley virnisti.

''Mitä virnuilet?''

''En mitään''

''Okei?'' kurtistin kulmiani ja vaihdoin parempaan asentoon Michaelin ja Mileyn väliin.

**

''Huomenta Maddie'' Miley sanoi haukotellen kun kävelin seuraavana aamuna keittiöön.

''Huomenta''

''Ja hyvää joulua''

''Samoin'' hymyilin nostaessani kupin kaapista. Kaadoin kuumaa, höyryävää vettä kuppiini ja laitoin teepussin sinne. Katsoin olohuoneessa häärääviä perheenjäseniäni, isäni ja Michael koristelivat parhaillaan kuusta ja äiti nosteli koristeita laatikoista. Istuin Mileyn viereen keittiön pöydän ääreen ja vedin jalkani tiukasti ylävartaloani vasten. Aivan kuin en olisi koskaan lähtenytkään, kaikki oli ihan kuin ennenkin. Kaipasin vain Harrya vierelleni.

Päivä kului rauhalliseen malliin yövaatteissa hengaillen ja vietimme perheen kesken kunnolla aikaa pelaillen lautapelejä ja katsellen elokuvia. Jossain vaiheessa yritin soittaa Harrylle, mutta en saanut miestä millään kiinni.

''Eikö vieläkään?'' isä kysyi olohuoneesta kun istuin taas keittiön pöydän ääressä puhelin korvallani. Ravistin päätäni ja suljin puhelimen sitten ehkä hitusen turhautuneena.

''Sillä ei varmaankaan ole akkua tai yhteyttä siellä maailman toisella puolen''

''Niin kai, mutta luulisi sen vastaavan edes tänään''

''No joo, mutta alapas valmistautua, parin tunnin päästä on illallinen''

''Ai joo. Meen heti suihkuun'' hymähdin ja jätin puhelimeni pöydälle suunnaten suihkuun. Äitini puhui jonkun kanssa puhelimessa ulkona. Vesisateessa. Naurahdin ja menin suihkuun.

Kohtasin pahimman ongelmani kun tajusin, etten ollut pakannut melkein mitään hienompia vaatteita mukaani. Onneksi olin kuitenkin jättänyt suurimman osan vaatevarannostani kotiin, joten ongelma oli sillä ratkaistu. Meikkasin melko kevyesti ja päätin kihartaa hiukseni kevyille laineille. Vedin päälleni punaisen mekon ja katselin itseäni peilistä.

''Antaa olla'' huokaisin ja kävelin alakertaan, missä oli täysi tohina päällä. Kello alkoi pikkuhiljaa lähestymään kuutta ja äitini nosti kalkkunan uunista. Hymyilin katsellessani sisaruksiani, jotka pelasivat jotain konsolipeliä nahistellen keskenään. Isäni asetti viimeisen paketin kuusen juurelle, pienen pitkulaisen pakkauksen, joka oli tummansinisessä kääreessä ja siin oli hopeinen nauha. Harvinaisen konservatiivinen, yleensä meidän pakettimme olivat täynnä värejä. Kuten kaikki muut paketit.