Prologi

616 50 8
                                    

Zayn

Seisoin juuri adoptoidun poikani koulun edessä ja odotin hänen tulevan ulos koulupäivänsä päätteeksi. Olin yllättynyt siitä kuinka hyvin hän oli sopeutunut uuteen elämäänsä. Vaimoni Perrie luuli, että kohtaisimme paljon enemmän ongelmia, mutta en usko Liamin omaavan yhtään pahaa tahtoa. Hänellä on suurin sydän, jonka kymmenvuotias voi vain omata eikä anna menneisyytensä häiritä nykypäivää.

Olihan se odottamatonta, että Perrie ja minä adoptoisimme hänet ollessamme ainoastaan kaksikymppisiä ja hän on suhteellisen vanha adoptoitavaksi. Se kuitenkin vain tapahtui yhtenä päivänä kun olimme sairaalalla tarkistamassa oliko hän raskaana vai ei. Olimme yrittäneet saada lasta vuoden, mutta heikolla menestyksellä ja suurin syy siihen olin minä, koska en ollut se heteroin tässä maailmassa enkä halunnut lasta niinkään palavasti. Perrie ei tiedä sitä ja yritän pitää asiat jatkossakin näin.

Olimme kävelemässä ulos sairaalan huoneesta rikkinäisin ja surullisin sydämin kuullaksemme, että se oli taas väärä hälytys eikä vauvaa ollut tulossa, kun näimme pienen pojan itkemässä sairaalan ovilla. Menimme hänen luokseen selvittääksemme mikä oli vialla, mutta kuulimme, että pojan vanhemmat eivät voineet kustantaa lasta ja olivat vain jättäneet hänet siihen. Otimme hänet asumaan luoksemme ja muutamaa kuukautta myöhemmin hän oli meidän poikamme. Hän halusi pitää sukunimensä Paynena, mutta hän oli silti Malik ja rakastimme häntä.

Näin kymmenvuotiaan poikani juoksevan ulos koulurakennuksesta valtava hymy huulillaan. Se sai minut hämmentyneeksi, sillä hän valitti vihaavansa koulua koska hänellä ei ole yhtään ystävää. Hän on uusi oppilas ja ruskeasilmäisen poikani mukaan uudet lapset ovat kummajaisia. Hän hyppäsi käsivarsilleni ja kietoi pienet kätensä ympärilleni parhaansa mukaan.

''Sain uuden ystävän, isi! Sekin on uusi lapsi!'' Liam kertoi innoissaan kun laskin hänet takaisin maahan. Suukotin hänen päälakeaan ja korjailin kiharaista hiussotkua ennen kuin keskityin kuulemaan siitä, mikä teki hänet niin iloiseksi.

''Mikä hänen nimensä on, kamu? Ehkä te voitte tavata pian vapaa-ajalla, eikö?'' sanoin. Hän nyökkäsi ja katseli ympärilleen ennen kuin heilutti pientä kättään eri suuntaan. Katsoin minne hän heilutti ja näin pienen brunetten pojan kävelevän jalkakäytävää pitkin käsi kädessä vaaleahiuksisen naisen kanssa. Pojalla oli uskomattoman siniset silmät joka sai minut ajattelemaan, kuinka se oli mahdollista jollekin niin nuorelle jolla oli häkellyttävä tulevaisuus edessään. Pieni poika hymyili suloisesti vinoilla hampaillaan ja vilkutti takaisin ennen kuin kääntyi ja jatkoi kävelyään naisen kanssa, jonka oletin olevan hänen äitinsä.

''Sen nimi on Niall Horan. Se on Irlannista. Sanoin, että me voitaisiin olla parhaita kavereita koska se oli surullinen ja se teki sen taas onnelliseksi, isi'' Liam kertoi minulle, rikkoen tuijotukseni poikaan, joka oli poikani ystävä. Hymyilin Liamille ja ohjasin hänet auton luo. Niall näytti tarpeeksi mukavalta ollakseen poikani ystävä, enkä valittaisi jos hän olisi Liamin lähellä. Niin kauan kun Liam on onnellinen, hyväksyn kaiken.


Aloitin tähän nyt pienenä sivuprojektina tällaisen Ziall-ficin kääntämisen, koska oma luovuus ei meinaa riittää meneillään olevaan projektiin ja tää on mun mielestä  niin ihana tarina niin mahdollistetaan sen lukeminen myös niille jotka eivät taida englantia niinkään hyvin :) 


Kaikki oikeudet kuuluvat BriannaLynnC98 :lle ja hoidan tosiaan vain kääntämisen!

-E




Best Friend's Dad (Ziall) - Finnish TranslationWhere stories live. Discover now