We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 41

Mooooi kaikki!

Eli tässä on tämä pitkään odotettu luku, jestas oon niin innoissani tästä että ette voi uskoakaan! Oon sitä mieltä, että tää on ehdottomasti paras luku mitä oon koskaan mihinkään ikinä millonkaan kirjottanu! Ja on myös älyttömän pitkä, melkein 3000 sanaa :D Joten nyt on teidän vuoro nauttia lukemisesta, toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kun ite tykkäsin kirjottaa tätä :) Ei muuta kun palaillaan ens luvun parissa viimestään maanantaina :) Ja muistakaa kommentoida, nyt jos koskaan haluun tietää mitä ootte mieltä tässä :) Ei muuta, nauttikaa! ;)

__

Louis

Avasin silmäni hitaasti ja tajusin, että oli aamu. Vilkaisin tyhjää paikkaa vieressäni. Ja taas kerran Harry on livistänyt jonnekin. Oli tietysti liikaa pyydetty, että edes syntymäpäivänäni olisin saanut herätä hänen vierestään.

Nousin istumaan ja hieroin silmiäni. Nappasin puhelimen yöpöydältäni ja katsoin ilmoituksia, niitä oli älyttömän paljon. Menin twitteriin ja huomasin kuinka paljon olin saanut onnitteluja, niitä oli ainakin satoja tuhansia. Tuntuu siltä, että vuosi vuodelta niitä tulee aina enemmän ja enemmän. En voinut olla hymyilemättä kun katsoin joidenkin suloisia onnitteluja. Kiitän sitten myöhemmin yleisesti kaikkia, ajattelin ja laitoin puhelimeni pois. Nyt haluan mennä syömään, kamala nälkä. Ja siitä päätellen, että Emily ei ole herättänyt minua, hän on varmaan Harryn kanssa alakerrassa. Kello oli meinaan sen verran, että kyllä Emily on aina tähän aikaan hereillä.

Olin juuri heittämässä peiton päältäni kun kuulin jotakin supinaa oven takaa. Pysähdyin paikalleni ja kuuntelin. Sitten oli aivan hiljaista. Mitä ihmettä oli tekeillä?

Hetken päästä tunnistin Emilyn ja Harryn äänen. Mitä he oikein touhusivat?

Ovi aukesi ja Harry sekä Emily astelivat huoneeseen.

"HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!" He huudahtivat yhteen ääneen. Olin aivan sanaton. Harry muisti sittenkin.

"Voi rakkaat." Sanoin hiljaa. En usko, että minua on koskaan aiemmin yllätetty näin. En voinut olla hymyilemättä. Yritin kaikin keinoin pidätellä kyyneleitä, en tiedä, olin vain niin onnellinen.

Näin kuinka Harry laski tarjottimen sängyn päätyyn, se oli täynnä ruokaa.

"Voit antaa sen paketin." Hän sanoi sitten Emilylle.

Emily nyökkäsi ja nousi sängylle viereeni. Levitin käteni ja otin hänet halaukseen.

"Tässä on kortti, minkä tein." Emily sanoi ja ojensi ensin sen minulle. Katsoin sitä hymyillen. Emily on pienestä pitäen tykännyt piirtää ja hänellä tosiaan oli hyvä kädentaito.

"Kiitos rakas, tämä on todella hieno." Sanoin ja suukotin Emilyn päälakea. Hän hymyili ja ojensi seuraavaksi paketin minulle.

"Jaahas, mitäs täällä on?" Arvuuttelin ja vilkaisin Harryä. Hän seisoi sängyn vieressä ja katsoi minua hymyillen.

"Harry paketoi sen, koska en osaa." Emily sanoi.

"Ehdit oppia sitten isompana." Sanoin ja aloin avaamaan pakettia. Emily istahti viereeni ja seurasi mitä paketista paljastuu.

"No niin." Sanoin kun katsoin mitä kaikkea paketin sisältä löytyi. Adidaksen hajuvesi, urheilu sukkia, suklaata ja Adidaksen älyttömän hieno T-paita, joita pystyi vain tilaamaan netistä, mutta en koskaan saanut sitä aikaiseksi. Muistan kun mainitsin siitä Harrylle. Vilkaisin häntä hymyillen.

"Muistit, kun puhuin tästä." Sanoin.

"Jep." Hän nyökkäsi.

"Kiitos. Tämä on paras lahja ikinä." Sanoin ja laitoin ne yhteen kasaan yöpöydälle. En voinut uskoa, että Harry tosiaan osti minulle tuon paidan. Se on sata prosenttisesti hienoin paita, mitä olen koskaan nähnyt.