Hired | N.H

1

{ varautukaa siihen, että tarina ei välttämättä vastaa sitä, mitä olette luulleet }

**

"Niall, mitä sä täällä teet?" kysyin jähmettyneenä. Olen sanaton. Mitä hän edes tekee täällä?

"Mä tarviin sun apua", Niall sanoi hiljaa.

"Miks mä auttaisin sua? Sä jätit mut yksin, vaikka olisin tarvinnu sun apua niin monesti", tiuskaisin ja kaduin heti sanomaani.

"Mä oon tosi pahoillani siitä, mutta en keksiny ketään muuta, joka osais auttaa mua. Julia, mä rukoilen", Niall sanoi anoen. Nimeni on Shea, mutta kaikki tuntevat minut nimellä Julia.

"En mä oikeen tiiä".

"Julia kerro mitä mun pitää tehdä, että sä suostut?" hän kysyi ja tarttui käteeni.

"Kerro ainakin, että mihin sä sitä apua tarviit", sanoin ja nojasin ulko-oven karmiin.

"Management päätti palkata mulle tyttöystävän ja ne valitsi sut", Niall sanoi hiljaa.

"Siis ne teki mitä?! Miten?" kysyin järkyttyneenä.

"Ne tietää kaiken, myös sen, että olit mun paras ystävä", Niall kertoi. "Julia, mieti edes tätä. Olisin ikuisesti kiitollinen, jos vaan auttaisit mua", Niall sanoi.

"Miks mä auttaisin näin isossa asiassa sua? Miksette vaan palkkaa jotain ilotyttöö taikka vastaavaa?" kysyin.

Niall kaappasi minut halaukseensa kietoen kädet tiukasti ympärilleni.

"Koska mä en halua ketään sellasta, haluan sut", Niall sanoi halauksesta. Olen silti erityisen kuvottunut tästä ajatuksesta.

"Anna anteeksi. Mä halusin pitää suhun yhteyttä, mutta en mä vaan pystyny.
Lähdin maailmalle uran perässä ja jos olisin soitellu sulle joka päivä, mä olisin tullut hulluks ajan kuluessa", Niall kertoi.

"Ai miten?" kysyin.

"Mä olin ihastunut suhun", Niall sanoi raapien niskaansa. Mitä?

"En tienny", sanoin hiljaa.

"Mut älä huoli, oon jo päässy sen yli", Niall sanoi hymyillen. Väläytin tuolle hymyn vastauksena. Jos vain tietäisit....

"Mitä se sitten multa vaatii?" kysyin huokaisten hetken hiljaisuuden päätteeksi.

"Sun pitäis muuttaa Lontooseen", hän sanoi. Ei, en halua.

"Onko mun pakko?".

"Valitettavasti, mutta saat tulla asumaan mun luokse, jos haluut", hän jatkoi.

"En usko, että se olis kauheen uskottavaa", korjasin tuota. Tiedän Niallin olevan maailman luokan tähti, joten olen myös tietoinen faneista, paparazzeista ja mediasta sekä managementista.
Joten ei olisi medialle vakuuttavaa, jos asuisimme yhdessä.

"Totta. Mutta mä hoidan sun majoituksen", Niall sanoi.

"No mitä muuta?" kysyin huokaisten.

"Sä lähinnä kulkisit mun mukana tärkeissä tapahtumissa ja satunnaisissa esiintymisissä. Ja kiertueella totta kai. Ei sen hankalampaa", Niall kertoi hymyillen. "Ja saisit siitä sit korvaukset".

"En mä oikeen tiiä, kun mulla on töittenkin kanssa kiireitä", keksin tekosyitä.

"Ja sun työ olikaan?".

"Sairaanhoitaja. Oon tällä hetkellä tossa terveyskeskuksessa töissä, mutta haluisin jo kohta päästä sairaalaan asti. Pääsisin hoitaan ensihoitoo vaativia ihmisiä ja kyllä sä varmaan ymmärrät", kerroin innoissani. "Niall mä rakastan mun työtä".

"Ja kuvittelitko, että Lontoossa sun työmahdollisuudet ei olis kattavat?" Niall kysyi nauraen.

"Ehkä", sanoin hymyillen.

"Julia, tulisit nyt. Se olis mulle tosi tärkeetä", Niall sanoi.

Miksi edes harkitsen tätä...

"Okei okei..", myönnyin.

"Jes!".

"Mutta, mä lopetan heti, jos tilanne sitä vaatii", jatkoin. Niall kaappasi minut uudelleen halaukseen, jonka seurauksena jalkani irtosivat maasta tuon pyörittäessä minua ilmassa.

"Kiitos Julia, oikeesti", Niall sanoi, kun laski minut vihdoin maahan. Naurahdin tuolle reaktiona.

"Millon mun pitää sitten olla siellä?" kysyin.

"Inhottava pilata tää hetki, mutta mä joudun ottaan sut mukaani nyt, kun lähden", Niall kertoi. Mistä hän tiesi, että suostun lähtemään?

"Ja kuinka kauan joudun olla siellä? En voi jättää Maxia yksin pitkäks aikaa", kysyin.

"Kuka on Max?" Niall kysyi kohottaen kulmiaan.

"Se on mun koira", vastasin nauraen. "Mutta oikeesti, miten pitkään mä siellä joudun olla?".

"Management suunnitteli aluks vuoden sopimusta", hän sanoi. Sopimus, ei käy.

"Okei, no mä sit pakkaan mun tavarat mukaan. Ja mitään sopimuksia mä en sitten kirjota", kerroin.

"Julia sun on pakko", Niall vastusti ajatustani.

"Mä en halua löytää itteäni vankilasta puolen vuoden päästä sen takia, että oon kirjottanu sopimuksen, josta löytyykin jollain muurahaisfontilla, etten saa tavata edes mun perhettä tai käydä kaupassa", selitin.

"Mä lupaan sulle, että noin ei tule käymään. Mä oon kirjottanut sen sopimuksen Managementin kanssa ja tiedän, mitä siinä sanotaan", Niall sanoi. Kävelin ovelta pois suunnistaen makuuhuoneeseeni, jossa saisin pakattua mukaani suurimman osan tärkeistä tavaroista. Heittelin tavaroita kahteen suureen matkalaukkuun eikä mennyt kauaakaan, kun kaikki oli valmista.

"Mun pitää viedä Max isälle ja sä lupaat mulle nyt, että mä selviän tästä enkä joudu vankilaan", sanoin Niallille ovella, johon raahasin tavarani.

"Sä selviät tästä etkä joudu vankilaan", Niall sanoi hymyillen tarttuen käteeni.

"No?" kysyin nauraen, kun tuo ei irrottanutkaan kädestäni.

"Ei mitään", Niall sanoi, edelleen hymyillen ja irrotti otteensa, kun lähdin hakemaan koiraani ja tuon omaisuutta.

"Ootko valmis?" Niall kysyi, kun saavuin takaisin ovelle. Vedin syvään henkeä sisään ja ulos, jonka jälkeen nyökkäsin. Niall tarttui laukkuihini ja kävelin tuon perässä ulos sulkien oven perässäni.

Mihin olen juuri lupautunut? Tästä ei voi seurata mitään hyvää.

**

Mä rikon omia lupauksiani itelleni jatkuvasti....

Elikkäs syy luvun yksi julkasuun mun omasta tahdosta huolimatta on se, että tää tarina on ainoo, jossa on lukuja toisensa jälkeen valmiina enkä ehdi tällä hetkellä uusia tehdä, joten here you go!

Q: miltä tarina vaikuttaa?

Muistakaa vastata kysymykseen ja äänestää!