Hired | N.H

3

**

Lontoo, 2 viikkoa sopimuksen voimaan astumisesta.

"Joko oot kyllästyny hotellissa asumiseen?" Niall kysyi sohvan toisesta päästä. Kaikille yllätyksenä, vietämme aikaa myös vapaa-ajalla, tosin vain ystävinä.

"Toisaalta joo ja toisaalta en", sanoin hymyillen. Ehdottomasti erittäin kyllästynyt.

"Sittenhän sä voit tulla asuun tänne. Saat oman huoneen ja me saadaan joka lauantainen leffailta takasin", Niall jatkoi.

"En mä oikeen tiiä ja siitä perinteestä on aikaa sellanen reilu viis vuotta".

"Julia älä viitti, jooko?".

"Ööh...okei. En ymmärrä miks mä suostun kaikkiin sun pyyntöihin", sanoin nauraen.

"Koska oon sun paras ystävä etkä vaan voi kieltäytyä", Niall sanoi ja hyppäsi istumaan lähemmäs minua.

"Mä aion vielä hyödyntää tätä samaa taktiikkaa, odota vaan", vastasin nauraen.

"Osasin odottaa tota, mutta nyt me mennään hakeen sun laukut sieltä hotellista", Niall jatkoi ja nousi ylös sohvalta vetäen minut ranteestani perässään.

"Oot ihan mahdoton", kiljuin tuon vetäessä minua ulos talostaan.

*

"Talossa saat liikkua miten haluat, kaapeista löydät tarvittavan ja niin, oo kun kotonas", Niall kertoi hymyillen. "Oon vaan niin ilonen, että oon saanu sut takasin mun elämään, tosin hieman epämukavalla tavalla. Meillä on viiden vuoden ajalta kuulumiset vaihtamatta.

"No voin jo valmiiks sanoo, että ei mun elämässä oo tapahtunu mitään, joten et oo missannu ainakaan mitään tärkeetä", vastasin nauraen. Lähdin suunnistamaan yläkerrasta kohti keittiötä.

Päästyäni keittiöön availin kaapin ovia miettiessäni mitä ruokaa tekisin. Löysin nauhapastaa sekä kanaa, joten päädyin aina luotettavaan vaihtoehtoon. Kaivoin kaapista kattilan sekä paistinpannun. Lisäsin veden ja suolan kattilaan ja heitin kanat pannulle paistumaan. Avasin jääkaapin uudelleen etsien salaattiaineita. Löysin kurkkua, ananaspurkin sekä totta kai salaatinlehtiä. Miten mieheltä voi löytyä näinkin monipuolisesti tavaraa kotoaan?

Kaadoin pastat veteen ja sekoitin paistuneita kanoja, joihin sekoitin kermaa, nostaen pannun liedeltä. Pilkoin kurkut kaataen ne kulhoon salaatinlehtien ja ananasten seuraksi. Nostin kulhon pöytään. Kaadoin pastat toiseen kulhoon, johon kananpalat olin jo kaatanut ja lopuksi kaivoin kauhan ruokaan. Seuraavana vuorossa pöydän kattaminen. Nostin pöytään kaksi lautasta, aterimet sekä lasit. Jääkaapista löytyi juomaa joka lähtöön, mutta vesi saa nyt kelvata. Nostin pullon kylmää vettä pöytään.

"Niall!" huusin.

"Joo?" hän kysyi kävellen keittiön ovelle. "Mitäs asiaa sulla oli?".

"Maistuuko ruoka?" kysyin hymyillen ja osoitin pöytään, johon olin kattanut pikaisen 15 minuutin aterian. Mutta itse tehtyä joka tapauksessa.

"Sä oot täydellinen, paras puoli-tyttöystävä ikinä", Niall sanoi istuen pöytään.

"Mä teen mielelläni ruokaa, mutta mikä ihmeen puoli?" kysyin nauraen, kun keräsin ruokaa lautaselleni.

"No kun me seurustellaan vaan ulkomaailmalle, mutta ollaan parhaita ystäviä kotona, niin oot vähän niin kun puoli-tyttöystävä", hän selitti teoriaansa.

"Loistava teoria, mutta parempi kai sekin, kun ei mitään. Mutta sovitaan, että oon ihan kokonainen, vaikka oonkin vaan sopimuksella ja palkattu", kerroin hymyillen. "Mitäs tykkäät?".

"Paras mitä oon koskaan syöny. Oot ehdottomasti paras kokki, joka mulla on ollu tähän asti", Niall sanoi suu täynnä ruokaa.

"En mä kyllä ole sun kokki, mutta kiitos", vastasin nauraen. "Eiks sun aikasemmat tyttöystävät oo kokannu sulle?".

"Mulla oli yks lyhyt suhde kolme vuotta sitten, ja ei, se tyyppi ei tosiaankaan osannu kokata", tekoblondi kertoi. "Sun kanssa voisin mennä naimisiin vaan siks, että osaat tehdä ruokaa".

"No ehkei, mutta voin mä sulle ruokaa tehdä. Ei mulla oo oikeestaan parempaakaan tekemistä. Sä meet missä sattuu ja mä istun täällä, koska en tunne ketään enkä oikeestaan ehkä haluukkaan tutustua, koska sit multa alettais kysellä kaikkee susta ja no, kyllä sä tiiät", selitin ongelmaani. "Ton kaiken lisäks mulla ei oo enään töitäkää".

"Ei sun tarvii täällä istua, tuut mun mukaan. Sitä paitsi ennen kiertuetta en aio liikkua täältä kun kauppaan, johon sä oot aina tervetullut sekä pakollisiin televisioesiintymisiin ja palkintogaaloihin, joihin sä nyt tuut jo sopimuksen puolesta mukaan. Ja mehän voidaan käydä ihan missä vaan, mehän kuitenkin seurustellaan tän talon seinien ulkopuolella", Niall kertoi hymyillen. "Ja mä oon sun ystävä, ethän sä tarvii muita".

"Niin, no en ainakaan nyt", sanoin ja söin loput ruuastani. Olin valmis kerämään astiat pöydältä, kun Niall keskeytti minut.

"Mä hoidan nää, mee valitteen joku leffa, niin katotaan se", hän sanoi napaten lautasen käsistäni ja kävelin olohuoneeseen. En uskalla koskea tuon tuhansien puntien televisiojärjestelmään, mutta hetken kerättyäni rohkeutta nappasin ohjaimen käsiini ja nappia painamalla ruutun ilmestyi kuva. Valikosta hain netflixin, koska vaikkei tuolla olisi tunnuksia, minulla on ja siellä on tallennettuina muutama hyvä elokuva odottamassa.

"Mitä me katotaan?" Niall kysyi hypäten sohvalle.

"Tän nimi oli joku Silver Linings Playbook", sanoin, kun elokuvan alkutekstit lähtivät pyörimään. "Draamaa".

"Kuulostaa hyvältä", Niall sanoi hymyillen ja elokuva alkoi.