Changes (one direction fanfiction in finnish)

Epilogi

Annan nk.

Siitä on kolme vuotta. Kolme vuotta siitä, kun minut yritettiin murhata, kaksi vuotta sitten Niallin isä ja minun ainoa siskoni kuoli. Kolme aluksi hyvin surullista ja sitten iloisempaa vuotta. Nyt olen vihdoin siellä, mihin kuulun. Tai ainakin pian.

Kävelen kodissani ja kuuntelen alakerrasta kuuluvaa mummin höpötystä ja pikkuisen tyttöni iloista kiljahtelua, kun tämä juoksee ympäri olohuonetta. Hymyilen. Tulen portaat alas ja tunnen perjoset vastassani. Katson pikkuista tyttöäni, jolla on isänsä hiukset tosin ehkä todella paljon pidemmät. Erica on nyt vähän päälle kaksi vuotias, sillä olin jo tietämättäni raskaana ennen murha yritystä.
Tänään on se päivä, jonka jälkeen voimme vaihtaa nimen postilaatikosta. Tänään menen vihdoin naimisiin Harryn kanssa. Elämä kaiken nuoruuden kamaluuksien jälkeen on ollut melkeimpä pelkkää ruusujen päällä tanssimista, mutta kyllä kohdalle on osunut muutama piikkikin.

Näen mummin hymyilevän minulle ja huomaan Erican juoksevan jalkoihini ja halaavan minua. Halaan pientä enkeliäni ja nostan tämän lonkalleni istumaan.
"Äiti," Erica sanoo ja halaa minua samalla.
"Niin, rakas," kysyn ja hymyilen omalle kullannupulleni.

"Sä näytät ihan hurjan kauniilta," pikkuisenu sanoo.
"Kiitos, niin sinäkin," kerron Ericalle, joka vaatii päästä taas juoksemaan.

Jonkin ajan päästä

"Äiti, ettekö sinä ja isi voi jäädä mun kanssa kotiin?" Erica kysyy suloisesti.

"Ei me voida, mutta meille tulee ihan hirveä ikävä ja lupaa olla kiltti mummille," muistutan vielä Ericaa.

"Kyllä äiti," Erica sanoo ja mummi lähtee tämän kanssa jo kirkkoon sisään samalla, kun Niall tulee luovuttamaan minut isäni sijasta Harrylle.

Aaaws.....
Eikö ookki aika söpöö???
Niitten elämäst tuliki onnellista ja nyt ne on menossa naimisin kolmen ihanan vuoden jälkeen, jonka aikana ne on saanu perheeseen lisäystäki;)

Rakkaudella Julia