Londin P.O.V
Heräsin ajatuksistani ja tuijjotin puhelimen näytöllä olevaa nimeä. En vain tiedä olisiko se oikein, vaikka hän sanoi että se olisi okei. En vain pysty. Hän on nykyään julkkis, muistaisiko hän enää minua? Olimme kyllä puhuneet skypessä pari kuukautta sitten, mutta silloinkin vain vähän aikaa. Painoin hetken mielijohteesta numeroa ja puhelimen kaijjuttimesta kuului se piinaava ja niin ahdistava tasainen piipitys. Se hetki tuntui ikuisuudelta. Ehdin jo luulla että hän ei vastaisikaan, mutta pian luurista kuului se ihana irlannin aksentti. "Niall täällä". Jäädyin paikalleni eikö hänellä ollut enää numeroani? Menin hieman hämilleni ja yritin saada jonkinlaista vastausta kehiin mutta kurkustani kuului vain pieni korahdus, jonka jälkeen kyyneleet tulvivat poskilleni. " Hei se olen minä, Londi" , sain lopulta sanotuksi nyyhkytyksen keskeltä. Puhelimesta ei hetkeen kuulunut mitään, joten luulin jo että hän oli lopettanut. "LONDI! SINÄKÖ SIELLÄ?! Miksi sinä itket? Onko jotain sattunut?" "Ei tai siis-" lauseeni jäi kesken kun Niall huusi luurin " POJAT TURPA KIINNI MÄ OON PUHELIMESSA!", jonka jälkeen hän taas kyseli mitä oli sattunut. Lopulta sain suunvuoron ja sain änkytettyä puhelimeen:" Mä oon Lontoossa ja jos en oo väärin ymmärtäny niin oot vissiin sinäkin" Puhelimesta kuului iloinen hihkaisu, jonka jälkeen NIall kysyi osoitteeni ja sanoi tulevansa hakemaan minut kahville. Ilmoitettuani osoitteeni ja lopettua puheluni menin laukkuni luo ja tongin sitä hermostuneesti. Ei mitään päällepantavaa! Lopulta löysin tummansiniset pillifarkkuni ja valkoisen neuleeni. Panin jalkaani pinkit tennarini ja juoksin vessaan laittamaan hiuksiani ja korjaamaan vähäistä meikkiäni. Laitauduttuani istuiduin sängylleni ja ehdin hädintuskin henkäistä kunnes oveen koputettiin. Vedin syvään henkeäni ja lähdin astelemaan ovelle. Avasin oven ja näin ne ihanat ja niin suloiset kasvot joita olin ikävöinyt viimeiset kolme vuotta! Hyppäsin hänen syliinsä ja painoin kasvoni hänen rintaansa vasten ja oloni oli taas turvallinen. Tunsin kuinka hän painoi päänsä hiuksiini ja hänen kätensä kietoituivat lantioni ympäri. Olimme hetken ihan hiljaa hengitellen ja totutellen toistemme tuoksuun, kunnes Niall rikkoi hiljaisuuden: "Mukava nähdä taas prinsessa". Mumisin jotain hänen rintaansa vasten ja hän naurahti."No lähdetäänkös sinne kahville vai meinaatko olleenkaan iroittaa minusta?", Niall kiusoitteli. Nostin kasvoni häntä kohti ja näytin kieltäni. Naurunpuuskamme jälkeen lähdimme Niallin auton luo ja lähdimme ajamaan läheiseen kahvioon. Kun vihdoin istuimme pöytään kahviemme kanssa tuojjotin ensimmäiset viisi minuuttia kahviani. Lopulta Niall rikkoi hiljaisuuden: " No mikäs sinut Lontooseen toi?" Nostin katseeni kahvistani ja kohtasin hänen katseensa. "Lähdin pois. Olen nyt muuttanut tänne tai no siis en ole vielä löytänyt asuntoa" sanoin kierrellen. "Asut siis siinä hotellissa mistä hain sinut? Ootko jo hakenut töitä vai onko sulla jo?" Hän katsoi vakavasti suoraan silmiini. " Joo.... tota... ei oo. Kun mää vähä niinku.... tota joo karkasin" Sain sanotuksi. Hänen silmänsä suurenivat ja oli vähällä sylkäistä kahvinsa ulos suustaan. " Mitä! Karkasit miten?! Mistä nää sait rahat ja ootko ees vielä täysikänen! Herrajumala oot vasta 17!" Hän melkein huusi. Katsoin häntä ja laskin katseeni taas kahviini ja mumisin: " Anteeksi. En vain jaksanut äitini uutta miesystävää ja muutenkin. Ja sain rahat synttäri lahjaksi ja myin tavaroitani niin kyllä sää nyt tiiät" Hän huokaisi ja antoi minulle pienen hymyn " Voit tulla meille joksikin aikaa. Tai siis sun pitää tulla" Nyt vuorostaan minä olin sylkäistä kahvini ulos. "Mitäh! mutta enhä mä mitenkää voi-" Niall keskeytti minut huokaisten: " Se on päätetty tulet meille jo tänä iltana" Huokaisin ja nyökkäsin ja avasin suuni sanoakseni jotain mutta sitten tajusin. Meille? Kelle meille? "Niin puhuit 'meistä' niin kenen kanssa oikein asut?" Katsoin hämilläni. Hän naurahti: " No poikien kanssa! Louis, Harry, Zayn ja Liam" Silmäni suurenivat ja muistin että hän tosiaan kuului maailmankuuluun poikabändii One Directioniin. " Mitä! Onko se niille okei!? Mite me edes mahdutaan samaan taloon? Voi eii. Mut siis.... Eikäää" Pompin penkilläni ja ammuin häntä kysymyksilläni. " Eiköhän se ole. No lähdetäänkö hakeen tavaroitasi?" Katsoin häntä ja huudahdin: " Totta helvetissä lähetään! OMG mää tapaan One Directionin kaikki jäsenet yhtäaikaa!" Niall naurahti ja lähdimme kävelemään autolle.
Joo mitäs piditte? Tällänen vähä tylsähkö :// Mutta ensi kappaleesta varmaa tulee vähän mielenkiintoisempi :) Kirjotusvirheitä SAATTAA olla mutta kyllä siitä selvää saa :)) Kiitos!
AlluRiin xXXX
