Niallin P.O.V
Londi on aivan ihana kun hän on innoissaan ja jännittynyt jostakin. Koko automatkan hän kyseli pojista ja kaikesta mitä teemme yhdessä. Yritin parhaani mukaan vastailla hänen kysymyksiinsä ajaessani autoani, mutta useat vastauksistani jäivät kesken kun Londi kysyi jo uutta kysymystä. Vihdoin pääsimme Londin hotellille ja astelimme portaikkoon, Londin huone oli kerroksessa 5, joten käytimme vanhaa ja likaista hissiä, miten hän pystyy asumaan täällä?
Pääsimme Londin huoneen ovelle ja hän avasi sen, hetkessä hän oli jo pakannut kaiken ja nyki minua hihasta että lähtisimme jo poikien luo. Nyökkäsin ja lähdimme taas hissille.
Autossa olimme kumpikin aivan hiljaa kunnes saavuimme minun ja poikien talon eteen, näin Londin ilmeestä että hänellä jäi pari sydämmenlyöntiä välistä. Naurahdin ja nousin autosta. Londi nousi autosta vasta kun viitoin häntä tulemaan, rohkaisin häntä sanomalla: "Ihan rauhassa vaan, ei ne sua syö!" ja vinkkasin silmääni. "Ehkä".... Londi katsoi minua murhaavasti ja naurahti ivallisesti. "Ole vain oma itsesi". "Yritetäään"...
Avasin oven ja näin että Londi pidätti hengitystään. Annoin hänen mennä ensin sisään ja astuin itse perässä. " Pojat meille tuli vieras!" Huusin. Pian kuuluikin jo ryminää yläkerrasta ja pian kaikki seisoivat portaiden juuressa. Londi tarrautui kädestäni niin tiukasti että kädessäni ei melkein kiertänyt veri. Vilkaisin häntä ja huomasin hänen katsovan lattiaan. " Tässä on se Londi josta olen kertonut teille". Poikien ilmeet olivat juuri sellaiste mitä olin odottanutkin, hieman arvioivat, jonka jälkeen pieni toivonpilkahdus hänen sinkkuidestaan... Niin ennalta-arvattavaa! Pian pojat kuitenkin sanoivat yhdessä kuorossa: "Heeeiiii!" ja kaiki hymyilivät mairesti yrittäen saada katsekontaktia Londin kanssa. Londi nosti katseesa lattiasta ja hymyili: " Moiiii!" "Londi asuu meillä nyt vähän aikaa, siihen asti kunnes hänellä on varaa omaan asuntoon" Pojat katsoivat minua ja nyökkäsivät, jonka jälkeen he esittelivat itsensä. Londin silmät kiiluivat enemmän kuin koskaan. Olin niin hyvilläni kun vihdoin hän oli iloinen.
Illalla istuimme kaikki olohuoneessa ja pojat kyselivät Londilta niitä legendaarisia kysymyksiä kuten: "Kuinka vanha olet? Missä asuit? Sinkku?Lempiväri? Oletko meidän fani?" yms..... Londi oli jo paljon avonaisempi ja pystyi jo istumaan omalla sohvanpuoliskollaan eikä ihan kiinni minussa. Ilta meni ihan mukavasti ja tuntuu siltä että pojat pitävät Londista.
Kello oli 2 yöllä kun Londi alkoi haukotella niin makeasti että sanoin kaikille että menisimme nukkumaan. Pojat nyökkäsivät ja lähtivät omiin huoneisiinsa sanoen hyvätyöt toisilleen ja Londille. Londi oli yhtä hymyä kun pojat olivat menneet ylös ja me kaksi jäimme vielä istumaan alas sohvalle. " No mitäs mieltä olet? Ei ne syöny sua" kiusoittelin. Hän hymähti "Ihan mukavilta vaikkuttavat. Ei oo noussu kusi päähän" Naurahdin ja viitoin häntä tulemaan perässäni. Kävelimmä portaat ylös ja menin vierashuoneen oven eteen. " Voit nukkua täällä. Tai voit tulla minunkin viereeni" Vinkkasin hänelle. Hän vain naurahti " Turha luulo Romeo" Hän astui sisään ja lysähti sängylle. "Hyvää yötä Londi. Nuku hyvin." Huikkasin ja sain vastaukseksi vain muminaa. Hymyilin, suljin oven ja lähdin huoneeseeni.
Vaihdoin vaatteeni ja kaaduin sängylleni. Suljin silmäni ja muistelin sitä päivää kun tapasimme.
Hihhuliheiii!! Näitä kappaleita tulee aika tiuhaan tahtiin mutta ei se mitää haittaa. Ovat kyllä vähän lyhyitä ja sillee mutta kun tää tarina lähtee kunnolla käyntii ja pääsee tästä alku kankeudesta selvitään niin kyllä se siitä :) Mutta joo kommentoikaa ja jakaa eteenpäin :)) Kiitämme!
AlluRiin Xxx
