Niallin P.O.V.
*Flashback*
"Tuu jo hituri!" Londi huusi edessäpäin. " Mutta mää en oo syöny vielä mun jäätelöä. Enkä voi juosta se kädessä" Huusin ja jatkoin jäätelöni syömistä. Londi hölkkäsi luokseni, otti jäätelöni, heitti sen maahan ja sanoi: "Kumpi eka rannalla?" Katsoin ensin jäätelöäni ja sitten häntä. Huokaisin ja säntäsin juoksuun. 16- vuotiaaksi minulla oli aika hyvä kunto ja Londilla 14- vuotiaaksi myös ihan hyvä mutta hän ei saanut minua kiinni. Lysähdin hiekalle ja katsoin kun Londi juoksi hengästyneenä minun luokseni. " Voitin. Nyt saan kastella sinut!" Londi kerkesi vain avata suunsa mutta nappasin hänet olalleni ja lähdin kävelemään kohti vedenrajaa. " Mitä! Ei me mitää tästä puhuttu!! Anna mun ottaa edes vaatteet pois! Etkai nää oo tosissas!?" Londi raivosi selkääni vasten. " No sitten tämä on siitä että heitit jäätelöni maahan" tokaisin. Olin nyt lantiotani myöten vedessä pysähdyin ja sanoin: " Nyt sinuna laittaisin silmät kiinni ja pidättäisin hengitystä" samantien heitin Londin veteen ja jäin odottamaan että hän nousisi pintaan. Pian hän nousi ja hyppäsi minua kohti niin että kaaduin veteen. Nousin seisomaan ja huudahdin: " Nyt sitte kastelit minutki!" Londi virnisti: " Iteppä kerjäsit sitä!"
Olimme olleet rannalla jo kolme tuntia ja alkoi tulla kylmä. Näin kuinka Londin hampaat kalisivat yhteen. Käännyin reppuni suuntaan ja kaivoin sieltä hupparini. " Tässä ota se" sanoin hänelle koiranpentu katseellani. " En. Eiii! Ei tohon voi sanoa ei. Kiitos" Londi hymyili minulle. Tunsin hieman poskieni punastuvan. Yhtäkkiä Londin puhelin soi. " Se on äiti. Londi! Joo oon vielä rannalla. Juu mennee 5 minsaa. Heeii" Londi lopetti puhelun. Katsoin häntä kysyvästi. " Äiti käski tulla kotiin. Sillä on tosi tärkeetä asiaa kuulemma" Londi vastasi. " Okei. No lähetään käveleen!" sanoin hänelle iloisesti. " Kiitos taas mahtavasta päivästä Niall!" Londi sanoi vähän ujosti. " Eipä mitään" virnistin hänelle.
* End Of Flashback*
Heräsin ajatuksistani kun joku koputti minua olkapäähän. Käänsin pääni ja näin Liamin seisovan takanani. " Meidän pitää lähtä studiolle jos et muista. Käy äkkiä vaihtaan vaatteet" Liam tokaisi. Londi katsoi kysyvästi pöydän toisesta päästä. " Meen vaan studiolle. Voit olla täällä tai mennä kaupungille kunhan lupaat ettet joudu ongelmiin" sanoin hänelle. " Aaa okei. Jään varmaan tänne kun en osaa suunnistaa täällä niin varmasti eksyn." Londi naurahti. Sanoin hänelle: " Yläkerrassa on oleskeluhuone. Siellä on pelejä ja elokuvia. Mun huoneessa on läppäri. Lähetän salasanan viestinä ettei nuo muut kuule sitä" Opastin häntä. Hän vain nyökkäsi. Juoksin yläkertaan ja vaihdoin äkkiä vaatteet juoksin äkkiä alas ovelle. Huikkasin vielä Londille joka oli keittiössä: " Me lähetään nyt. En ossaa sanoa monelta tullaan mutta ennen kaheksaa ja tullaan pitsan kanssa" " Joo!" Londi huusi keittiöstä.
Londin P.O.V.
Olin ollut facebookissa ja jutellut kavereilleni jotka asuvat suomessa, heillä oli jo "hirveä ikävä", vaikka en edes koskaan ollut kenenkään ´läheinen´ ystävä. En ollut maininnut kellekkään olevani Niallin ystävä. Väitin vain saaneeni opiskelupaikan Lontoosta ja muutin sen takia. No olempas nyt päässyt pois sieltä sotkun ja kaaoksen keskeltä. Odotin poikia jo malttamattomana. Enkä keksinyt tekemistä. Astelin yläkerran kaytävään ja sain hetken mielijohteen: tutki poikien huoneet! Mikäs sen hauskempaa! Niallin huonetta olin jo tarpeeksi katsellut, joten pätin siirtyä seuraavaan huoneeseen, se kuului selvästi Harrylle sillä siellä oli melko siistiä ja lattialla oli paljon vähemmän vaatteita, kuin Niallin huoneessa. Tunnistin huoneen oikestaan vain siitä että nurkassa lojuivat samat mustat Calvin Kleinin bokserit jotka olin nähnyt aamulla Harryn päällä. Voi luoja taas se täydellinen ja niiin niin..... Hyvännäköinen vartalo täytti mieleni, nolasin itseni täysin aamulla tuijjottaen häntä häikäilemättä....
Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja poikien äänet ja pitsan tuoksu täyttivät ilman. Juoksin äkkiä ulos huoneesta ja menin viattoman näköisenä alas. Pojat olivat menneet keittiöön joten en ollut jäänyt kiinni huoneiden tutkimisesta. Hyvä niin. Astelin keittiöön ja tervehdin poikia. Pojat olivat kokoontuneet pitsojen ympärille ja vastasivat hieman välinpitämättömästi. Otin lautasen pöydältä ja kysyin mitä pitsaa saisin ottaa. Pojat katsoivat minua ja sanoivat yhteenääneen kukin: "Minun!" Naurahdin ja otin ensimmäisestä pitsasta mikä eteeni sattui palasen ja istuduin pöytään. "Miten studiolla meni?" kysyin ja Niall katsoi minuun ja hymyili: "Hyvin entä miten sinun päiväsi?" "Ihan hyvin juttelin kavereille joka asuu Suomessa ja silleen, ei mitään kummempaa".. Niall hymyili ja alkoi syömään pitsaansa. Kun olimme syöneet Zayn alkoi siivota pöytää ja tarjouduin autamaan häntä. Hän hymyli ja sanoi ettei saanutkaan apua usein tässä talossa. Naurahdin ja aloin täyttämään tiskikonetta sitä mukaan mitä Zayn kantoi astioita minulle pöydästä. Kun olimme siivonneet pöydän menin olohuoneeseen missä Liam, Niall, Harry ja Louis olivat. Istuduin Niallin viereen ja huokaisin. "Mikä nyt?" Niall katsoi minua hätääntyneenä. "Pitäsi varmaan hommata kavereita ja töitä ettei tarvitsisi olla aina täällä teidän riesana".... "Et sinä mikään riesa ole", Harry sanoi rohkaisevasti ja hymyili minulle ihanasti, hän on niin söpö. Hymähdin ja Louis vinkkasi: " Iha kiva että Niallilla on naisseuraa!" "ööm.. Ei me olla mitään muuta kuin kavereita, bestiksiä" Niall sanoi nolosti. Minä säestin siinä vieressa hieman nauraen samalla. Louis katsoi mietä typerästi ja hymähti hieman kiusoitellen. Minä katsahdin Harrya ja hän vinkkasi minulle silmää. Minä tunsin punastuvani ja käänsin katseeni pois hänestä.
Olimme jutelleet jotain tunnin olohuoneessa. He olivat kyselleet minusta ja minä heistä. " Hei käyn äkkiä ylhäällä" sanoin ja nousin. Kävin katsomassa oliko kukaan yrittäny soittaa tai laittanut viestiä. Ei kukaan. Kukaan ei ollut varmaan edes huomannut että olin lähtenyt. Rymistelin portaat alas ja menin keittiöön. Katsoin ikkunasta ulos. Siellä näytti lämpimältä ja kesäiseltä. Yhtäkkiä iso hahmo törmäsi minuun. Katsoin eteeni ja näin Harryn. " Ai. Anteeksi en huomannut sinua!" sanoin nolostuneesti. Harry naurahti: " Ei se mitään. Haluatko jotain?" Mietin hetken ja sitten hoksasin: " Missä on juomalasit. Haluaisin juotavaa." Harry hymyili minulle näyttäen hänen hymykuopat. Jalkani lähtivät altani ja minun oli istuttava. " Siinä. Laitoin siihen Fantaa. Toivottavasti kelpaa." Hän sanoi hymyillen ja istui viereeni " Ki-iitos!" Sanoin takerrellen. Hitto miksi en osaa puhua aina kun Harry on vieressä.
Joo ollaan nytte pyritty kirjottaa tätä joka ilta kun on vielä lomaakin jäljellä :) Tällä illalle/yölle saattaa tulla 6 osa ja silleen:) Mutta kommentoikaa, jakaa ja lukekaa :DD Kiitämme!
AlluRiin :))
.
