Londin P.O.V.
Join lasistani hieman ja katselin taulua seinässä. "Mitäs teit päivällä?" Harry kysyi. Käänsin katseeni häneen ja hänen silmänsä lumosivat minut. Tuijjotin häntä pari sekuntia ja vastasin: " Ihan hyvin, olin facebookissa ja silleen.. Katoin elokuvan ja piirsin ". " Oi, ootko sä hyvä piirtämään? Tai siis no ootko piirtäny kauan?" Harry piti katseensa minussa ja jatkoi loputonta hymyään. "Olen piirtänyt siitä lähtien kun osasin pitää kynää kädessä, ja onhan ne ihan hyviä ne piirrokset sellasia siedettäviä" vinkkasin. Harry hymyili vielä isommin ja jatkoi: " Voitko näyttää muutamaa työtäsi minulle? " "Öööääm.... En ny tiiä.. No kai se käy..." sain lopulta sanotuksi ja hymyilin arasti. Harry nousi ja auttoi minut ylös pöydästä ja lähdimme astelemaan portaita ylös.
Astuin vierashuoneeseen, joka on käytössäni ja alan penkomaan laukkujani. " Tarviitko apua?" Harry kysyy hieman arasti. "E-en mä, ei susta taida tässä kohti olla apua" naurahdan ja häpeän sanojani heti " Tai siis e-et varmaan osais oikeen ettiä mitään täältä laukkujen sisältä.." Harry naurahtaa ja rauhoittelee minua: " Juu kyllä tajusin, ei mitään"
Hetken penkomisen jälkeen löydän etsimäni vaaleanpunaisen hunokuntoisen kansion joka tursuilee papereita. "Ou" Harry sanoo huomatessaan töitteni paljouden ja naurahdan: " Joo-o, kun se inspiraatio iskee niin ei voi lopettaa!" Harry yhtyy naurahdukseeni ja istuutuu sängynlaidalle ja taputtaa vierustaansa.
Istun hänen viereensä ja tunnen kuinka puna leviää poskilleni ja sykkeeni nousee. Avaan kansion ja ensimmäisenä näkyy kuva Ramista, "Onko se sinun koirasi?" Harry kysyy. "juu se nukkui pois kun olin pieni" Harry katsahtaa minua ja pyyhkii pois poskelleni vierähtäneen kyyneleen. "Ei se mitään" hän rauhoittelee ja hymyilee pienesti. "Ei meidän tarvitse näitä katsoa jos niistä tulee niin paljon muistoja mieleen".. "E-eii! Kyllä minä tästä. Minulla on vain hieman ikävä sitä" "No jos haluat" . Minä hymyilen takaisin ja nostan esiin seuraavan työn siinä on ystäväni Susanna, suomesta, hän oli luokallani ja melkein ainoa ns. oikea ystäväni. "Ompas hieno!Kuka hän on?" Harry ihasteli. "ystäväni Susanna" minä vastasin. "Aivan uskomaton, olet todella taitava!" "Kiitos" Seuraava työ oli minulle ehkä kaikista tunnearvoisin, sillä siinä oli minä ja Niall sinä iltana kun täytin 14 Irlannissa, eikä kukaan muu tullut syntymäpäivilleni. Olin todella surullinen mutta onneksi Niall tuli ja pelasti päiväni..
*Flashback*
Se tapahtui pari kuukautta ennen muuttoani suomeen, söimme kakkua ja kun olimme syöneet menimme huoneeseeni ja istuimme sängylleni ja hän ojensi minulle rasian. Avasin sen ja sain häneltä lahjaksi simpukan, jonka ympärillä oli punainen rusetti ja rusttinauhassa luki: "Tiedäthän sinä sen, että sinusta kovasti välitän?" Luin tekstin ja kyyneleet vierivät poskilleni. Nyyhkytykseni keskeltä sain kuitenkin sanotuksi: " Kyllä, kyllä minä tiedän!" ja halasin häntä, siitä hetkestä alkaen en enää voinut kuvitella eläväni ilman Niallia. Mitä minä sitten tekisin? Halasimme toisiamme, emme tehneet mitään, vain halasimme.Se oli elämäni paras hetki sillä tiesin silloin että minusta todella välittää joku!
*End Of Flashback*
Kuvassa on se hetki kun pidän käsissäni rusettinauhaa samalla katsoen Niallia, kyyneleet vierivät poskillani. Niall istuu vierelläni sängyllä simpukka sylissään ja hymyilee minulle.
Harry katsoo kuvaa kauan ja lopulta sanoo: " Wau... Se .... Se on uskomaton....." Hymyilen samalla katsoen paperia ja sanon: " Sitä hetkeä en unohda koskaan"... Ehkä Harry ei ymmärrä kuvan perimmäistä tarkoitusta ja henkeä, mutta tiedän että se on hänestä henkeäsalpaava. Istumme hetken katsellen kuvaa ja lopulta laitan työt kansioon turvaan kaikelta pahalta mikä voi niitä kohdata ja nousen samalla katsahtaen Harryyn joka vain tuijjottaa minua. Minä kysyn: " Mikä noin ihmetyttää?" "Olet vain kaunistunut kasvaessasi." Harry sanoo täysin sillä äänensävyllä että se olisi pelkkä fakta ja katsoo minua suoraan silmiin hymyillen. Minä punastun ja hymyilen takaisin, perhoset lentävät vatsassani ja olen todella iloinen. "Miksi et vie töitä johonkin galleriaan, niistä voisi pitää jo näyttelyn?" "En tiedä, ehkä ne ovat liian henkilökohtasia"... Pitkä hiljaisuus ja Harry nousee myös sängyltä ja ottaa minua kädestä: " Nyt minä näytän mitä minä osaan todella hyvin!" ja lähtee ulos huoneesta käsi yhä kädessäni ja vie minut oleskeluhuoneeseen ja istututtaa minut sohvalle. Minä katson kuinka hän laittaa jonkin pelikoneen käyntiin ja levyn sisään. Peli käynnistyy ja osoittautuu Fifaksi. Minä katson Harryä hölmistyneenä ja hän sanoo: " Opetan sinut pelaamaan paremmin kuin muut tässä talossa!" Minä naurahdan ja otan ohjaimen käteeni ja Harry alkaa kertomaan pelistä ja ohjaimen käytöstä.
Pelaamme toisiamme vastaan ja kehityn kokoajan. Minulla on niin hauskaa. En tiedä kauanko olemme pelanneet, mutta kun viimein katson kelloa se näyttää puolta kahta! "Oho, pitäisi kai mennä nukkumaan" sanon hieman nauraen. Harry katsoo minuun ja kerron kellonajan ja hän naurahtaa ja sulkee pelin. "Olet todella hyvä!" minä naurahdan ja hymyilin hänelle.
Lähdimme omiin huoneisiimme, muut olivat jo ilmeisesti nukkumassa, koska ääniä ei kuulunut eikä valoja ollut päällä. Ovellani Harry sanoo minulle: " Nuku hyvin Londi " Minä katson häntä silmiin ja halaan häntä. "Kiitos, oli todella hauskaa" irroitan otteeni ja avaan oveni ja katson vielä kerran häntä: " Nuku hyvin Harry" "Kyllä, ja otetaanko huomenna taas matsi?" "Juu!" minä innostun ja naurahdan. " No niin öitä sitten prinsessa" Harry sanoo ja kääntyy huonettaan kohti. Minä mumisen hänelle jotakin ja menen omaan huoneeseeni.
Lysähdän sängylleni ja olen niin onnellinen ja perhoset lentävät vatsassani. Nukahdan pian ja näen ihanaa unta siitä kunka Niall pelasti päiväni kun täytin 14....
Juu siinä ois sitte luku 6.. Mitäs pidätte? Kirjoituvirheitä on koska kello on melkein puolenyön... Anteeksi. Mutta nauttikaa!
Riin Xxx
