Alicen P.O.V.
Istuin jalat kiinni mahassa pienessä kasassa ja tärisin. "Ehei tämä ollenkaa ole pelottava. Ei ollenkaan" Toistin itselleni. Yhtäkkiä ruutuun ilmestyi joku olento. Kiljahdin ja hyppäsin puolimetriä ilmaan. Londi katsoi minua huvittuneesti. "Kaikki hyvin Alice?" hän kysyi. " Vallan mainiosti! Kuinka niin?" vastasin sarkastisesti. Londi vain naurahti ja käänsi katseensa takaisin ruutuun. En ollut huomannut että istuin ihan kiinni Louissa. Ei se häntä näyttänyt haittaavan. Hän oli aika lämmin ja tunsin oloni turvalliseksi kun hän istui siinä. Varmaan siksi että hänellä oli ihan hyvät lihakset. Päätin kummiskin hivuttautua lähemmäs Londia. Katsahdin kelloa ja kun katsoin ruutuun siinä oli joku maskinaamainen ihminen. Kiljaisin, käännyin Louisin puoleen ja peitin kasvoni hänen rintaan. Tärisin ja hengitin nopeasti. Yhtäkkiä tunsin käden selässäni. Säpsähdin hieman mutta rauhotuin kun tunsin käden silittelevän selkääni hellästi. "Hetkonen mitä?!" Huusin mielessäni ja nostin kasvot ja näin siniset silmät ja pienen hymyn. Louis. Punastuin ja katsoin alas ettei hän huomaisi sitä. " Anteeksi" mumisin hiljaa. " Ei se mitään" Louis vastasi kuiskaten. Nousin seisomaan ja lähdin käveleen kohti keittiötä. " Haen vettä!" huikkasin nopesti. Muistelin missä lasit olivat ja löysin kaapin. Laskin kylmää vettä ja juuri kun olin kääntymässä joku kysyi: " Löysit ilmeisesti lasit" hyppäsin ilmaan ja heitin vedet ääntä kohti. Katsoin lattiaan. "Oli pakko säikyttää?" kysyin ja nostin katseeni nähdäkseni kuka edessäni seisoi. Punastuin heti korviani myöten ja laskin katseeni takaisin lattialle. " Anteeksi älyttömästi Louis! Ei ollu tarkotus kastella sua! Iha oikeesti sori iha hirveesti. En mää-" hän keskeytti minut: " Ei se mitään. Ei olisi pitänyt säikyttää sua" Sanoin hiljaa pitäen katseeni yhä lattiassa: " Eiku oikeesti mää oon pahoillani" Hän käveli eteeni ja tunsin vahvat kädet ottavan minut hellään halaukseen. Jäykistyin ja hengitykseni kiihtyi. " Ei se haittaa. Käyn vain vaihtamassa paidan. Ei se paljon aikaa vie" Hän irtaantui halauksesta. Jäin seisomaan paikalleni raskaasti hengittäen ja hieman täristen. " Onko kaikki hyvin Alice?" kuulin Louisin kysyvän huolestuneena. Nyökkäsin. " Joo. Mun pitää mennä" Sanoin ja melkein juoksin Londin huoneeseen. Istuin lattialle nojaten pääni käsiini ja pari kyynneltä vieri poskilleni. Miksi yhtäkkiä muistin sen. Hän ei aikonut satuttaa minua. Miksi?
Louisin P.O.V.
Alice käveli nopeasti pois keittiöstä. Eikai hän noin paljon suuttunut itselleen että sulkeutui Londin huoneeseen. Tai jos minä sanoin mitä en olisi saanut. Kävelin huoneeseeni ja vaidoin paidan. Kävelin takaisin olohuoneeseen. " Mitäs sulle on tapahtunut?" Harry kysyi osoittaen märkiä hiuksiani. " Eiku Alice heitti vedet päälle" vastasin hiljaa. " Grauuuu! Tomlinson käy villinä!!" Zayn ulvoi. " Hehhee Malik. Tosi hauskaa. Hän säikähti minua ja heitti vedet päälle" Sanoin rauhallisesti. " Niinii!" Niall sanoi vinkaten silmää. " No missä Alice on?" Londi kysyi. " No se meni sun huoneeseen. Mää en tehny mittään. Oikeesti!" Huusin viimeisen lauseen. Londi säpsähti. " Mitä!? Miks?" Kohautin olkapäitäni. " Mun on varmaan parempi mennä juttelee sille. Jatkakaa te vaan" Londi sanoi ja nousi nopeasti sohvalta. " Mitä nää teit?" Liam kysyi kuiskaten. " En mitään. Hän säikähti minua, heitti vedet päälle, pyyteli anteeksi ja sitten halasin häntä" Vastasin. Kaikki nyökkäilivät ja jatkoivat elokuvan katsomista. Ehkä hän ei pidä halauksista. Olisi pitänyt kysyä ensin että saako halata. Tai olla tekemättä mitään.
*Flashback*
Alicen P.O.V.
Olin tulossa kaveriltani. Kello oli 01:37. Olin 16- vuotias. Katsoin kännykkää. Ei ainuttakaan puhelua tai viestiä. Kukaan ei kaivannut minua kotia. Tai no juoppo isäni. Äiti oli kuollut kun olin 10- vuotias ja isoveljeni William oli muuttanut Skotlantiin koska ei enää jaksanut katsella isän touhuja. Onneksi oli lämmin kesäyö. Oli hieman hämärää mitä normaalisti. Kaduilla oli todella hiljaista. Puhelimeni ilmoitti uudesta viestistä. "Joko pääsit kotia?:)" Hymy nousi hyylilleni. Sentää kaverini Enni välittää minusta. Näpyttelin vastaukseksi: " En vielä mutta noin 10 minsan päästä :DD" Hän vastasi nopeasti: " Okei :) Ilmottele ku oot kotona :))". Naurahdin ja laitoin puhelimeni laukkuun.
Olin kävellyt jo 5 minuuttia. Kiristin tahtia hieman koska laahustin hiljaa ja en melkein liikkunut yhtään. Kävelin tien yli. Käännyin kulmasta läheiselle oikotielle. Näin kauempana lauman nuoria miehenalkuja noin 23-25 - vuotiaita. Onneksi eivät olleet reitilläni. He olivat tien toisella puolella. Nauroivat äännekkäästi. Kiristin vielä tahtiani. Pääsin heidän ohi ilman että he edes huomasivat minua. Hidastin vähän koska rintaani pisti. Kävelin pari metriä kunnes joku tarttui kädestäni. Kiljahdin ja koitin riuhtaista itseni irti. Henkilö laski kummatkin kätensä lantiolleni ja piti tiukasti kiinni tunsin hänen hengityksensä niskassani. " Mitäs näin kaunis neiti tekee yksin kaupungissa ja tähän aikaan?" Mystinen mieshenkilö kuiskasi korvaani. Menin kananlihalle ja aukaisin suuni sanoakseni jotain mutta jähmetyin kun tunsin hänen kätensä liikkuvan lantiotani pitkin ylös ja alas. "Olen menossa kotiin. Minulla olisi hieman kiirre" Sain sanottua ja koitin luikerra itseni irti. Mies vain tiukensi otettaan. " Ei sinulla mihinkään ole kiire" Säpsähdin ja riuhtaisin itseni irti. Juoksin minkä vain jaloistani pääsin. Kuulin juoksu askeleet takani saavuttavan minua. Tunsin kädet taas lantiollani ja kaaduin maahan. Mies lensi päälleni. Hengitin raskaasti ja huomasin että makasin selälläni maassa ja mies piti minua paikallaan. Hän rupesi liuttaan farkkujani alas päin. Koitin kiemurrella itseni irti mutta tuloksetta.
Makasin maassa. En liikkunut mihinkää. Joka paikkaan sattui ja kyyneleet tulvivat poskilleni. Nousin hitaasti ylös ja voihkaisin kivusta. Kävelin läheiselle penkille ja istuuduin siihen. Itkin hiljaa. Miksi juuri minä? Toistelin sitä kysymystä jatkuvasti mielessäni. Nousin hitaasti ylös ja koitin kävellä. Joka paikkaan sattui. Mutta päätin jatkaa eteenpäin. Kyyneleet virtasivat poskilleni. Joka askel sattui älyttömästi.
*End Of Flashback*
Säpsähdin ajatuksistani kun Londi istui viereeni ja katsoi minua huolestuneella ilmeellä. Silmäni punoittivat ja kyyneleet vierivät poskillani. " Mikä on?" Londi kysyi. Aukaisin suuni mutta suljin sen nopeasti ja pyyhkäisin kyyneleet pois poskiltani. " E-Ei mikään" Sain sanottua nyyhkytyksen keskeltä. " Aivan varmasti! Sää voit luottaa minuun. Vannon sen" Londi sanoi ja halasi minua. Hengitin syvää sisään ja selitin hänelle mitä minulle oli Suomessa tapahtunut. Kun olin kertonut Londin ilme oli järkyttynyt ja hänen poskelleen vierähti yksi kyynel jonka hän pyyhki nopeasti pois.
Kappale 15! Mitäs pidätte? Mietin kauan että kirjotanko tota yhtäkohtaa.. No tulin siihen tulokseen että kirjotan mutta päätin kummiski jättää sen pahimman pois :) Jos vaan viitsitte niin kommetoikaa mitä ootte mieltä tästä kappaleesta. Kiitän! :))
- Allu :)
