Harryn P.O.V.
"Kenen silmä tää on?" kysyin, vaikka näin että se oli omani, en vain halunnut enää odottaa yhtä osuvaa hetkeä. Londi käänsi katseensa jalkoihinsa ja punastui täysin, ja lopulta vastasi: "S-se on sun." Hänen äänensä kuulosti juuri siltä mitä hän oikeasti oli. Pieni ja todella hauras 17-vuotias tyttö. Naurahdin kuitenkin pienesti rohkaistakseni häntä. Laskin piirrustuksen muiden joukkoon ja nostin hänen kasvonsa minua kohti, ne olivat juuri niin täydelliset, silmät hohtivat vihreinä ja huulet olivat niin täyteläiset.
Lopulta sain sanotuksi sen mitä olin jo hetken hautonut: "Ei sinun olisi tarvinnut sitä piirtää kun voit katsoa minua silmiin niin paljon kuin haluat" Londi hymyili minulle pienesti ja nyökkäsi. Minä en voinut vastustaa enää vaan aloin silittää hänen poskeaan peukalollani, jonka jälkeen muistan vain kuinka suutelin häntä, en ollut edes sunnitellut sitä vaan se tapahtui itsestään.
Londi vastasi suudelmaani ja siirsi kätensä niskaani, toisella hän haroi kiharoitani. Kiedoin käteni hänen ympärille, koska haluan suojella tätä tyttöä ikuisesti. En anna tapahtua hänelle mitään. Rakastan häntä. Heti kun näin hänet tiesin rakastavani häntä. Suudelmamme kesti hetken kunnes irroitin huuleni hänen huulistaan. Hän näytti hetken kummastuneelta mutta lopulta vain katsoi minua. Puna levisi hänen poskille ja hän hymyili. Se hymy oli aito.
"Halusin tehdä tuon siitä asti kun näin sinut." Londi sanoi yllättäen ja minä naurahdin ja painoin huuleni takaisin hänen huulilleen.
Londi hihitteli huuliani vasten kun minä olin laskenut käsiäni hänen kylkiään pitkin. Minä en voi vastustaa tätä tyttöä, hänen tuoksunsa, hänen vartalonsa ne silmät ja huulet. Londi oli nousuut syliini niin että hänen jalkansa olivat kummalakin puolella vyötäröäni. Hän oikeastaan istui sylissäni. Voisin vain olla tässä ikuisesti.
Yhtäkkiä kuulin kuinka ovi sulkeutui ja avasin silmäni, Londi ei selvästikkään ollut kuullut vaan aukaisi silmänsä ja nousi ylös. "Mikä tuli?" "Musta tuntuu että joku oli täällä" "Hä?Miten niin?" Londin ilme oli oikesti katsomisen arvoinen. "No.. Mä olin kuulevinani että ovi meni kiinni." Vastasin ja hymyilin. Londi käänsi katseensa ovelle ja lähti ulos huoneesta, menin hänen peräänsä, mutta häntä ei näkynyt.
Londin P.O.V.
Menin ulos huoneesta ja juoksin Nialli huoneeseen, sillä haistoin hänen partaveden selvästi ovella. Avasin hänen huoneensa oven ja astuin sisään. Näin kuinka Niall istuin sängyn laidalla kädet kasvoillaan ja itki, mitä itki? Mutta miksi?
Niall käänsi katseensa minuun ja katsoi minua oudolla katseella. Se ei ollut vain surua, vihaa, ei ehkä vähän, mutta näin myös että hänen silmissään oli myös kaipuuta. Hän näytti siltä että olisi juuri äsken nähnyt äidinsä kuolevan. En ymmärrä enää.
"Mikä on Niall?" Kysyin varovasti ja nojasin seinää vasten. "Ai mikäkö on? Etkö sä tajua, mä olen just nähny kuinka mun ainut ja paras ystäväni, johon olen ollut rakastunut jo ylä-asteelta lähtien suutelee ystävääni!" Niall nyyhkytti käsiään vasten.
Sydämmeni pysähtyi. Oliko Niall Horan paras ystäväni sanonut rakstavansa minua. Minua alkoi huimaamaan. En ollut koskaan ajatellut Niallia minään muuna kuin maailma parhaana ystävnä.
Kyyneleet alkoivat tulvia silmistäni ja melkein kaaduin. "Miksi sä et oo sanonu mulle siitä?" sanoin kauhuissani. "Koska en halunnu särkeä sun sydäntä enenmpää kun mitä se oli jo särkyny ku olit lähössä Suomeen." Niall vastasi lopettaen itkemisen ja katsoi minua,
Hänen silmänsä hohtivat. Katsoin Niallia järkyttyneenä ja istuin lattialle sillä tiesin kaatuvani kohta. En saanut happea enää, tai no en tarvinnut sitä juuri nyt, en halunnut. "Niall.... M-mä en oo koskaan osannu ajatella että sulla ois tunteita mua kohtaan...." vastasin lopulta. Niall tuli viereeni istumaan ja otti minut halaukseen. Minä nojasin häneen ja katsoin tyhjästi ulos ikkunasta.
"Mä tiedän sen, mä tiedän että sä et oo koskaan tykänny musta. Mä en oo vihane sulle. Vaan pelkään että joku muu satuttaa sua, sillä mä en koskaan satuttais sua. " Niall kertoi korvaani kuiskaten. Minun poskelleni vieri kyynel ja Niall pyyhki sen pois. "Anteeksi...." kuiskasin."Ei se mitään... M-me voidaan olla pelkkiä kavereitaki...."
Seurasi pitkä hiljaisuus, kuulin Niallin äänestä että hänen oli vaikea sanoa se. "Jo-oo...." Lopulta sanoin ja käänsin katseeni häneen ja jatkoin: "Kunhan ollaan vaan aina parhaita kaverita eikä anneta tän jutun särkeä meidän ystävyyttä, eihän?" Niall katsoi minua hetken ja nyökkäsi.
Hän hymyili. Olin taas onnellinen,kaikki olisi taas hyvin tai no ei varmasti täysin samoin kun ennen mutta tiesin että Niallin ja minun ystävyys olisi ikuista.
Niallin P:O.V.
Olin kertonut Londille äsken kuinka häntä rakastin ja kuinka en ollut vihainen hänelle siitä että en saanut vastarakkautta. Londi otti asian aika hyvin, vaikkakin vähän järkyttyi. Sovimme että tämä asia ei tuhoaisi ystävyyttämme, tiedän nyt että se on ikuista.
Olen onnellin Londin ja Harryn puolesta että he ovat löytäneet toisensa mutta lupaan kyllä että pidän huolen siitä jos Harry satuttaa Londia hän ei selviä siitä helpolla, voin vannoa sen.
Londi vain naurahti kun kerroin hieman juttelevani Harrylle asiasta, mutta ei kieltänyt, joten se on siis ilmeisest okei hänelle. Hän ja Harry olivat kuulemma vasta äsken kertoneet olevansa rakastuneet toisiinsa, no olen siis ilmeisesti ensimmäinen joka tietää asiasta. Londi sanoi minulle että en saisi kertoa vielä muille. He kertovat kuulemma itse, siis jos heistä nyt jotain syntyy. Tiedän, ja uskon että he ovat luodut toisilleen. He ovat täydellinen pari.
Lähdimme Londin kanssa alakertaan missä kaikki muut olivat paitsi Liam ja Harry. "Missä Harry?" Kysyin ja muut katsoivat minua, "Eikös se oo siel ylhäällä Lond- Jaa no mihin sä Harryn jätit?" Lou kysyi ihmeissään Londilta. Zayn ja Alicekin katsoivat Londia ihmeissään. "Se jäi tonne viel, käyn hakeen sen" Londi vastasi ja lähti takaisin ylös.
Minä menin muiden luo ja aloimme juttelemaan niitä näitä, se oli hauskaa. Välillä tosin Zayn yritti kysyä minulta miksi olin tullut takaisin nukkumasta. Minä vain katsoin häntä ja vastasin viattomasti: "En mä saanukkaan unta."Zayn katsoi minua merkitsevästi ja jatkoimme jutteluamme. Pian Harry ja Londi tulivat olohuoneeseen ja jatkoimme juttelua. Jossain vaiheessa iltaa pelasimme pyllonpyöritystä ja sitä rataa. Meillä oli niin hauskaa. Lou ja Alice vilkuilivat toisiaan kokoajan, minusta tuntuu että rakkautta on ilmassa.
Lopulta Liam tuli olohuoneeseen sen näköisenä että ei oisi saanut nukkua yhtään. "NYT NUKKUMAAN SIITÄ JOKAIIKKA!" hän murahti ja kaikki tottelivat tätä muita mukisematta ja menimme nukkumaan. Rojahdin sängylleni ja nukahdin heti, kello olikin jo 04:30!
Heeeiii! Mitäs pidätte luvusta 18? (: Kommettoikaa ja jakakaa, kiitos lukioille!
-Riin Xxx
